Osa 17.

Jonas on onnellisempi kuin aikoihin saapuessaan asunnolleen keikkamatkaltaan, ja iloisesti yllättynyt. Hänen oli tarkoitus vain heittää bassonsa ja laukkunsa kotiin ja lähteä Ilona Ofelian luo. Mutta kun hän avaa asuntonsa oven, vastaan tulvahtaa ruuan tuoksu. Eteisen lattialla ei ole lehden lehteä tai kirjettä vaikka hän on ollut kolme viikkoa poissa kotoa.
 "Laita samantien pyykit koneeseen!" kuuluu makuuhuoneesta, ja heti perään nopeita juoksuaskelia. Lähes ääntä nopeammin Jonas tuntee pikkuruisen punatukkansa kädet ympärillään. Hän nostaa tytön ilmaan ja pyöräyttää ympäri, sitten suutelee lämpimästi.
 "Hei min älskling! Melko yllätyksen järjestit, varsinkin kun mun oli tarkoitus yllättää sut. Oisin tuonut kukkia ja muuta", Jonas sanoo nauraen. Ilona Ofelia hymyilee.
 "Nyt syömään. Laitoin paahtopaistia ja pottuja. Kynttilöitä en nyt löytänyt tähän hätään", hän sanoo, riisuu Jonakselta nahkatakin ja työntää pojan keittiöön.
 "Kynttilöitä ois muuten ollut kattilakaapissa. Muovipussissa", sanoo Jonas myöhemmin pöydän ääressä, suu täynnä paistia.
 "No ei yllätä. Siivosin sun vaatehuoneen ja pesin pyykkiä. Vaihdoin lakanat. Aattelin että et pahastuisi, vaikka tulinkin tänne huushollaamaan. Ainahan me ollaan hengattu vaan mun luona. Tiesitkö muuten että sun sängyn alla oli kasa pornolehtiä?" Ilona Ofelia kysyy ilkikurisesti. Jonas punehtuu ja on tukehtua perunaan.
 "Et kai sä pahastunut?" hän kysyy yskittyään potunkappaleen lattialle, saaden vastaukseksi iloista naurua.
 "En tietenkään. Kunhan sä tiskaat!" Ilona Ofelia vastaa ja lähtee eteiseen. Ensin hän nostaa Jonaksen basson ja muut tykötarpeet olohuoneeseen ja siirtyy sitten purkamaan tämän matkalaukkua.
 "Sun tuliaiset on laukun sivutaskussa!" Jonas huutaa keittiöstä. Ilona Ofelia hymyilee itsekseen ja kerää syliinsä pinon likapyykkiä, sukkia, boksereita, mustia kauluspaitoja, mustia t-paitoja, mustia huppareita ja kahdet mustat farkut ja sulloo kaikki koneeseen.
 Kun Ilona Ofelia on saanut koneen päälle, on Jonaskin saanut tiskinsä pois alta. Hän nappaa laukun sivutaskusta pienen paperipussin ja siirtyy olohuoneen sohvalle. Ilona Ofelia käpertyy hänen kainaloonsa kaukosäädin kädessään ja napsauttaa TV:n päälle.
 "Mä en oikein tiennyt mitä tuoda sulle kun haluaisin antaa sulle kaiken. Joten tää ei ole mitään erikoista", Jonas mutisee Ilona Ofelian ohimoa vasten ja pudottaa tämän kämmenelle pussista noukkimansa Alchemyn korvakorut.
 "Voi sua kulta. Nää on ihanat. Aiotko sä ostaa mulle kaikki Alchemyn korut mitä löydät? Ei, en mä valita mutta jos jatkat tätä tahtia niin mulla on kohta täydellinen kokoelma koossa", Ilona Ofelia kuiskaa.
 "Jos sulla vaan on niille tilaa niin ei se mulle ole ongelma, tilaan kuvaston niin saat ruksata mitä tahdot!" Jonas riemastuu.
 "Oot liian ihana", mutisee Ilona Ofelia, kyllä hän tietää Jonaksen tietävän että hän rakastaa Alchemya, ja myös sen että hänen budjetillaan niitä ei enempäänsä ostella. Se häntä välillä ahdistaakin. Että Jonas haluaa antaa hänelle kaiken, vaikka hän ei edes ehtisi pyytää, rakastaa häntä niin palavasti, antaa kaikkensa, palvoo häntä. Ja mitä hän itse tekee? Flirttailee Samulille samaan aikaan kun kihlattu ikävöi häntä toisella puolella maata. Ilona Ofelia haluaisi hukuttautua Jonaksen kylpyammeeseen. Hän vihaa itseään.
 Jonas on kummissaan. Kotiin oli ihana tulla kun Ilona Ofelia oli vastassa, ja aluksi tyttökin vaikutti olevan yhtä onnellinen kuin hänkin. Nyt tämä sitten istuu tikun jäykkänä sohvalla ja tuijottaa seinää vaikka televisiossa pyörii hänen lempisarjansa.
 Jonas on seitsemän vuotta Ilona Ofeliaa vanhempi. Suuren osan aikaa hän suhtautuu tähän kuin ikäeroa ei edes olisi. Toisinaan hän seurailee tytön ja tämän ystävien menoa hyväntahtoisen hyväksyvästi, joskin tuntien itsensä hieman vanhaksi kuunnellessaan näitä. On kuitenkin hetkiä jolloin hän miettii, että miksi ihmeessä hän on valinnut rinnalleen näin paljon nuoremman tytön. Onneksi näitä hetkiä tulee  harvoin, mutta kun tulee, niin Jonas haluaisi hakata päätään seinään ja huutaa turhautumistaan ulos.
 Nyt on sellainen hetki. Jonas huomaa että Ilona Ofeliaa vaivaa jokin, mistä tämä ei osaa tai halua puhua. Ohikiitävän hetken hän muistaa exänsä Emilian ja sen kuinka tämä kaikista vioistaan huolimatta puhui jos puhuttavaa oli. Samaa hän kaipaisi Ilona Ofelialta nyt. Jonas on aina hallinnut hermonsa hyvin ja on ylpeä siitä. Näiden kuluneen viiden kuukauden aikana Jonas ei ole hermostunut Ilona Ofelialle kertaakaan, ei edes korottanut tälle ääntään.
 Bändin pojatkin ovat aina hämmästelleet hänen hermojaan, jotka eivät tunnu pettävän missään tilanteessa. Vaikeissa tilanteissa hän on luottomies, koska pysyy rauhallisena, ei koskaan korota ääntään, hymyilee ja neuvottelee.
 Nyt hänestä tuntuu ensimmäistä kertaa siltä että haluaisi huutaa morsiamelleen, vain koska ei kestä tämän puhumattomuutta, ja pelkää sitä mitä sen takana voi olla piilossa.