Osa 21.

 Jonas on pyytänyt Ilona Ofelian viettämään yöt hänen asunnollaan. Nyt hän katselee sängyssään nukkuvaa tyttöä. Tämä on nukkunut rauhallisesti jo kaksi tuntia, mikä on parempi saavutus kuin koko kuluneella viikolla. Joka yö Jonas on herännyt useita kertoja siihen että Ilona Ofelia järjestää jotain, hänen levyjään, elokuviaan, valokuvausvälineitään, kattilakaappiaan tai vaatehuonettaan, tai siivoaa täydellä teholla. Eräänä yönä tyttö silitti hänen kaikki kuviteltavissa olevat vaatteensa. Toisena yönä tämä kuurasi kylpyhuoneen lattiasta kattoon. Keittiön kaapit ovat siistit, soittovälineet sievästi paikoillaan ja vaatehuone jokaista sukkaa myöten järjestyksessä. Jonas ei muista asunnon olleen näin tahrattoman siisti sen jälkeen kun muutti sisään.
 Päivät Ilona Ofelia on kuluttanut vaatteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Jonas on hakenut tytön ompelukoneen ja muut tykötarpeet asunnolleen ja enemmän kuin mielellään hän ostaa Ilona Ofelialle kankaita, pitsejä tai mitä tämä tarvitseekaan. Jonaksen omat menot ovat tulohin nähden kohtuulliset, joten muutama kangasmetri ei vie häntä vararikkoon. Hän itse lähtee aamulla töihin, ja töistä palatessaan häntä odottaa siisti koti ja ruoka pöydässä. Elämä olisi upeaa jos ei tarvitsisi olla huolissaan toisen mielenterveydestä, mutta ainakin tyttö on hänen luonaan turvassa yöt.
 Jonas on pyöritellyt mielessään erinäisiä ajatuksia, ja päättää nostaa kissan pöydälle sinä iltapäivänä, kun Ilona Ofelia on majaillut hänen luonaan kahdeksan päivää. Tyttö on laittanut kalakeittoa, ja Jonas avaa sanaisen arkkunsa kun he istuvat syömässä.
 "Tiedätkö min älskling, musta ei tunnu ollenkaan pahalta tämä että olet täällä mun luona ja touhuat päivät ja saan nukahtaa sun viereen. Mä olen tässä vähän miettinyt että entä jos ruvettaisiin katselemaan yhteistä asuntoa. Mä olen alustavasti selaillut mahdollisia koteja, oli yksi rivitalonpätkä joka näytti lupaavalta, neljä huonetta, sauna ja iso keittiö. Kaksi kerrosta ja oma piha. Mun pitäisi toki ottaa vähän lainaa sitä varten, mutta enköhän mä ole jo niin iso poika, että saisin sen hoidettua. Sitten voitaisiin ottaa vaikka koira. Tai muita elukoita. Mä olen jo kauan halunnut hankkia rottia. Tai jotain liskoja tai käärmeen tai hämähäkin. Mitä sanot?" hän tuumaa. Ilona Ofelia jää tuijottamaan häntä, lusikka puolimatkassa suuhun.
 "Sä olet suunnitellut sitten kaiken valmiiksi?" tyttö kysyy ilmeettömänä.
 "Eikö kuulosta hienolta? Kyllä mä katselin omakotitaloja myös, mutta en löytänyt semmoista mikä olisi heti tuntunut siltä että haluan asua siinä", Jonas innostuu, huomaamatta pieniä jäähileitä morsiamensa äänessä. Hän katsoo silmät hohtaen Ilona Ofeliaa, joka tuijottaa takaisin vihreät silmät teräksenkovina. Jonas tajuaa sanoneensa tämän mielestä väärää vasta kun saa soppalautasesta otsaansa tytön pyyhkäistessä raivoissaan astiat pitkin keittiötä ja syöksyessä sitten makuuhuoneeseen.
 "Älä enää ikinä, ikinä, ikinä yritä järjestellä mun elämää ja tulevaisuutta mun selän takana!" pikkuruinen punatukka karjuu kootessaan tavaroitaan. Tyttö poistuu asunnosta ja Jonas jää yksin, hämmentyneenä ja järkyttyneenä.
 Ilona Ofelia soittaa Reginalle heti päästyään ulos, kertoo tapahtuneen ja maustaa tekstiään raikuvilla sadatuksilla.
 "Hillitsehän nyt vähän tuota suunnatonta kaunopuheisuutta ja valista mua, että minkä takia sua noin kauheasti järkyttää ajatus yhteisestä kodista Jonaksen kanssa?" Regina rauhoittelee.
 "Vastahan me ollaan reilu puoli vuotta seurusteltu", niiskahtaa Ilona Ofelia. Reginan ei tarvitse nähdä häntä tietääkseen että toinen on hajoamaisillaan sirpaleiksi. Silti Reginan on jatkettava keskustelua.
 "Ja menitte kihloihin keskimäärin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Anteeksi nyt muru, mutta sun on aika lailla myöhäistä alkaa jeesustelemaan nopeasta etenemisestä. Joten miten olisi jos kertoisit ihan rehellisesti että mistä nyt kiikastaa?" Regina kysyy.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.
 "Voi sua. Mene kotiin, mä tulen sinne niin pian kuin pääsen."

 Ilona Ofelia makaa sängyllä pää Reginan sylissä, mutta ei itke. Regina on puhunut Jonaksen puolesta yli tunnin, eikä tyttö ole päästänyt ensimmäistäkään kyyneltä sitten puhelun lopettamisen.
 "Sä tiedät että mä rakastan sua, mutta joskus sua ei vaan voi ymmärtää. Jonas on huippujätkä, ja ensin sä suunnittelet sen vaihtamista lennosta Samuliin ja nyt viskot sitä talouskapineilla, mitä seuraav... Hei, mitä nyt?" Regina keskeyttää puheensa kun Ilona Ofelia pillahtaa itkuun. Sitten hänellä välähtää, ja hän kääntää ystävänsä kasvot melko kovakouraisesti itseään kohti.
 "Sä et ole tosissasi! Ilona, sano ettet ole. Tajuatko että Jonas rakastaa sua enemmän kuin mitään ja haluaa antaa sulle kaiken minkä voi, ja vielä vähän päälle. Tarkoitus ei ole loukata, mutta mitä sä saisit Samulilta? Anteeksi nyt taas vain, mutta mä olen oppinut tuntemaan Jonaksen ja sillä on paljon enemmän tajottavaa kuin Samulilla, joka käsittääkseni seurustelee, vieläpä sangen vakavissaan. Onko se jotenkin antanut ymmärtää että jättäisi Olivian sun takia?"
 "Ei se ole mitään sanonut, mutta musta tuntuu vahvasti siltä että se haluaa mut. Täällä", sanoo Ilona Ofelia ja painaa käden sydämelleen.
 Regina pudistaa turhautuneena päätään. Hän ei jaksa uskoa että Samuli vaihtaisi Oliviaansa keneenkään, vaikka kuinka olisi flirttaillut ja hiiviskellyt Ilona Ofelian kanssa. Flirttailu ja hiippailu kun eivät puhu kuitenkaan sen puolesta että Samuli olisi korviaan myöten rakastunut. Regina ei ole kuullut tämän pyrkineen lähikontaktiin sen surullisenkuuluisan syyskuisen suudelman jälkeen, lukuunottamatta tanssimista ystävänpäivän bileissä, ja sitä ei Reginan mielestä lasketa. Vaikka hän rakastaa pientä punakiharaista ystävätärtään, niin hän on varma ettei tämä olisi edes tilaisuuden tullen Samulille muuta kuin petit amour de plaisir, sillä sokeakin näkee, että Olivia on pojan veritable grand passion. Mutta sitähän on turha koettaa selittää Ilona Ofelialle.
 "Voi sua kultapieni. Valinta on toki sun ja ei oikeastaan ole mun asia siihen puuttua, mutta sano mun sanoneen että tämä ei pääty hyvin. Muista kuitenkin että olet supertärkeä ja voit soittaa mulle sitten kun haluat itkeä. Se ei silti tarkoita että mä hyväksyisin tämän", Regina sanoo ja poistuu hiljaa asunnosta.