Miska kiskoo Ilona Ofelian istumaan pöytään, josta näkee Samulin.
Karaokeisännän tiskin liepeillä pyörii puolenkymmentä tyttöä
kikattamassa, ja Ilona Ofelia tunnistaa joukosta Jessican ja Ellinooran,
jotka olivat hänen luokkansa kamalimmat koulukiusaajat peruskoulussa.
Hänen mieleensä palaa kaikki, mitä nuo kaksi tekivät aikoinaan hänen
nöyryyttämisekseen, ja suunnaton kiukku kuohahtaa hänessä. Varsinkin kun
Samuli näyttää hieman liian kiinnostuneelta aivottomasti hihittelevästä
tyttöparvesta. Kuinka hänen muka pitäisi tässä tilanteessa kertoa
pojalle tunteistaan?
Äkkiä Samuli kääntää päätään, huomaa Ilona Ofelian ja väläyttää leveän
hymyn. Sitten hän heilauttaa kättään, kutsuen tytön selvästi luokseen.
"No, ala mennä!" kannustaa Miska.
"Mua jännittää! Entä jos tämä on sittenkin huono idea?"
"Kuules nyt tyttö, mä en epäile hetkeäkään ettetkö sä sulattaisi tuon
sinisilmän sydäntä vaikka se olisi hieman vastahakoinenkin! Nyt menet,
räpsyttelet noita sun kilometriripsiä ja näytät että just SÄ olet se
kenet se haluaa!"
Ilona Ofelia virnistää Miskalle ja kävelee Samulin luo niin arvokkaasti
kuin jännitykseltään kykenee. Kun Jessica ja Ellinoora ystävineen
väistyvät tieltä, Ilona Ofelian itsevarmuus kasvaa kohisten. Kun hän
pääsee tyttöjen ohi kopille, Samuli ojentaa kätensä, auttaa hänet
muutaman portaan yli koppiinsa ja halaa tiukasti. Ilona Ofelian selän
takana tyttölauma näyttää nyrpeää naamaa ja poistuu tiskin suuntaan.
"No hei pikkuinen! Kiva nähdä sua. Miten sä oikein onnistut aina
ajoittamaan sun saapumisen näin hyvin, mulla oli mennä hermot tuon
mimmilauman kanssa", Samuli nauraa.
"Tuossa kyllä olikin pari naista joita voisin lyödä huoletta päin
naamaa. Mun peruskouluajan pahimpia kiusaajia", Ilona Ofelia selittää.
"Huh. Sen oli kyllä näköisiäkin. Kunhan et nyt enää päästä niitä
kävelemään sun yli. Oot tuhat kertaa arvokkaampi kuin nuo", sanoo Samuli
ja kiertää kätensä tytön ympärille.
"Ei tunnu siltä. Minä ja Jonas erottiin tänään."
"Eikä! Voi sua pikkuinen... En oikein tiedä mitä sanoa, muuta kuin että
olen pahoillani sun puolesta. Jos haluat puhua, niin kuuntelen
tietysti, jos annat mun ensin kertoa mitä mulla on sydämellä."
"Tottakai sä kerrot! Anna tulla!" kannustaa Ilona Ofelia. Hänen
sydämessään asuva toivo tuntuu roihahtavan, nytkö on se hetki jolloin
Samuli kertoo haluavansa hänet?
"Mä tiedän että tämä on huono hetki, kun sä kerran olet juuri eronnut,
ei kai ole sopivaa sanoa tällaista kun sun tilanne on tuo... Mutta tämä
on mulle niin iso juttu! Mä kosin tänään Oliviaa ja se sanoi kyllä!"
Ilona Ofeliasta tuntuu kuin häntä olisi läimäytetty, ja lujaa. Henki salpautuu ja kyyneleet pyrkivät silmiin.
"Ihanaa! Oon niin onnellinen sun puolesta!" hän onnistuu silti sanomaan
konemaisesti, ja pystyy jopa hymyilemään, vaikka tuntuu että sydän
hajoaa sirpaleiksi korsetin sisällä. Hän pakottaa itsensä juttelemaan
Samulin kanssa, kestää murtumatta tämän onnellisuuden ja pinnistää
kasvoilleen hymyn.
"Pakko sanoa että ihailtavan hyvin otat tuon sun eroasian. Jaksat olla
oma aurinkoinen ja suloinen itsesi", toteaa Samuli hymyillen sinisillä
silmillään. Silloin Ilona Ofelia ei enää kestä, hänen on paettava.
Samuli jää tuijottamaan hölmistyneenä tytön perään.
Ilona Ofelia kiirehtii naistenhuoneeseen lukittautuu perimmäiseen
koppiin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengittäminen tuntuu
ylivoimaiselta ja kyynelkanavat tulvahtavat yli. Hän lysähtää pytylle ja
pyyhkii vihaisena silmiään. Eihän tämän näin pitänyt mennä!
Hän hengittää syvään, toteaa itselleen "show must go on", siistii
meikkinsä ja palaa Miskan luo. Tämä ei kuitenkaan ole yksin, Vaalean
pojan seurana istuu joku muukin.
"Ei nyt helvetti!" parahtaa Ilona Ofelia kun tunnistaa Justuksen mustan pörröpään. "Taasko sinä?"
"Ilona Ofelia, ennen kuin alat paiskomaan mua tuopeilla, niin anna mä
pyydän anteeksi mun typerehtimistä. Mähän olen käyttäytynyt aivan
ääliömäisesti. Mitä sä juot, mä tarjoan?" Justus lupaa. Tyttö myöntyy,
kertoo juomatoiveensa ja istuutuu Miskan viereen. Tämä kietaisee
kyselemättä kätensä tytön ympärille, antaa kevyen ja hellän suukon
huulille ja kuiskaa sitten: "Mä huomaan ettei se mennyt ihan niinkuin
suunnittelit. Ei puhuta siitä nyt, tulet mun luokse yöksi ja puhutaan
sitten. Nyt yrität pitää hauskaa."
Ilona Ofelia on onnellinen Miskasta vierellään. Hän on oppinut
nauttimaan pojan seurasta ja tämän toisinaan tahattomasta, mutta
useimmiten tahallisesta tilannehuumorista, joka on viime aikoina
auttanut hänet monen vaikean hetken yli.
Justus palaa pöytään mukanaan tarjotin täynnä juomia.
"Tilipäivä", hän naurahtaa vähän nolona. Miska tarttuu kyselemättä
ystävänsä juomatarjoiluun, eikä Ilona Ofeliakaan jaksa kauaa kursailla.
Hän tahtoo unohtaa sekä Jonaksen että Samulin, Oliviasta nyt
puhumattakaan. Justus kantaa juotavaa pöytään sitä mukaa kun sitä kuluu,
sillä Miska on kertonut hänelle Ilona Ofelian erosta. Molemmat pojat
tekevät parhaansa pitääkseen Ilona Ofelian ajatukset pois päivän
tapahtumista. Yritys tuottaakin hedelmää, he saavat jopa muutaman aidon
hymyn kohoamaan punatukan kasvoille.
Kolmikko poistuu Keinuvasta Kamelista vasta järjestyksenvalvojan
patistelemana, kellon ollessa kymmentä vailla neljä. Justus pisimpänä
kulkee keskellä, tukien lyhempiä seuralaisiaan.
Kahvin tuoksu herättää Ilona Ofelian. Hänellä on kamala olo ja
ympäristö näyttää vieraalta. Hän vilkuilee varovasti ympärilleen. Yksiö
on hieman sekainen, mutta ei likainen. Eteisen ovi on puoliksi auki, ja
Ilona Ofelia näkee eteisessä raskaat noin kokoa 46 olevat New Rockit,
joiden vieressä lojuvat hänen omat kymmenen numeroa pienemmät
talvisaappaansa. Kenkien luota lähtee vaatejana kohti sänkyä, vain hänen
omia vaatteitaan, hän panee merkille, kuten myös sen että hän on
vieraassa sängyssä alastomana. Hetki hetkeltä tilanne käy
hirvittävämmäksi. Hän näkee silmäkulmastaan hahmon keittiön ovella ja
uskaltatutuu katsomaan.
"Huomenta. Onko nälkä vai riittääkö kahvi? Käytätkö maitoa tai
sokeria?" kysyy keittiön ovenpieleen nojaileva paidaton Justus. Ilona
Ofelian silmät leviävät teevadin kokoisiksi, ja äkkiä voimakas kuvotus
valtaa hänet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti