tiistai 30. joulukuuta 2014

Osa 25.

Puhelin soi. Ja soi. Ja soi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä äänimerkki ilmoittaa uudesta viestistä. Ilona Ofelia makaa flegmaattisena sängyllä, häntä ei kiinnosta vastata. Julian temppu on loukannut häntä syvemmin kuin mikään aikoihin. Hän ei muista edes nähneensä Juliaa matkalla Keinuvasta Kamelista Justuksen luo. Kuitenkin on pääteltävissä, että hän itse on ollut melkoisessa kunnossa, kun Justus on joutunut lähestulkoon kantamaan hänet asunnolleen. Ilmeisesti toiset ovat tehneet omia virheellisiä johtopäätöksiään kuvan harhaanjohtavan läheisestä tunnelmasta hänen ja Justuksen välillä.
 Ilona Ofelian on surku Jonasta. Poika käy selvästi raivokkailla ylikierroksilla, ja Ilona Ofelia ymmärtää syynkin, mutta ei ole aivan vielä valmis selvittämään tälle tapahtumien todellista kulkua. Hän tietää ettei ole Jonakselle enää millään tavalla tilivelvollinen, mutta tahtoo tämän kuitenkin tietävän ettei hän ole vaihtanut tätä lennosta Justukseen, saati pahoittanut hänen mieltään tarkoituksella.
 Puheluita tulvii edelleen. Ilona Ofelia ei vastaa. Sitten soi ovikello, ja heti perään kuuluu Reginan käyttämä merkkikoputus.
 "Mä tiedän että olet kotona. Kasaa itses, me tullaan nyt sisälle", kuuluu Reginan ääni oven läpi ja avaimen rapina lukossa. Ilona Ofelia vääntäytyy sängyltään vastaanottamaan Reginan, Mikaelin ja Miskan. Jokainen halaa vuorollaan punatukkaa.
 "Mitä oikeasti tapahtui? Ja mikset vastaa puhelimeen?" kysyy Miska. "Soitin Justukselle, se sanoi että mitään ei ole tapahtunut eikä oikein tajua mistä nyt on kyse. Joku omasta mielestään avulias oli tägännyt senkin siihen kuvaan."
 "Ei, mitään ei tapahtunut. Justus vei mut luokseen koska olin niin humalassa. Enkä ilmeisesti pysynyt omilla jaloillani kun olen roikkunut sen kaulassa. Oletan että Julia on tullut jossain vastaan ja napannut kuvan, tosin mä en muista koko naista edes nähneeni", Ilona Ofelia sanoo.
 "Mikä Juliaa oikein vaivaa? Tuntuu että se nykyään ihan tarkoituksella koettaa sekoittaa kaikki kuviot", pohtii Regina ja alkaa naputella puhelintaan. Sen paremmin Ilona Ofelia kuin pojatkaan eivät osaa vastata.
  Äkkiä Reginan puhelin soi, ja hän  kiiruhtaa vessaan vastaamaan. Miskaa kietoo Ilona Ofelian kainaloonsa ja sanoo hiljaisella äänellä: "Justus pyysi kertomaan terveisiä. Sekin miettii että mitä tässä oikein tapahtuu. Käski mun sanoa sulle, että jos tämä tilanne ahdistaa kamalasti tai on muuten kurja olo ja haluat puhua niin sun ei tarvi kuin soittaa sille. Samat sanat muuten omasta puolestani."
 Ilona Ofelia painaa suuren suukon pojan poskelle.
 Regina  ilmaantuu vessasta päättäväinen ilme kasvoillaan.
 "Julia soitti. Anteeksi Ilonaiseni että otin vapauksia, mutta se tulee tänne ja tämä asia selvitetään nyt. Mulla alkaa palamaan hermot nimittäin", hän ilmoittaa. Ilona Ofelia huokaisee.
 "Onkohan se hyvä idea?" kysyy Miska epäillen.
 "Oli tai ei, niin ei tämä näinkään voi jatkua. Jo ihan Ilona Ofelian mielenterveydenkin takia", Regina vastaa.
 "Siinä tapauksessa lienee parasta kutsua Justus myös. Tämä koskee sitäkin", Miska sanoo ja kaivaa samantien puhelimensa esiin ja alkaa naputtelemaan viestiä.
 Nelikko nököttää haudanhiljaisuudessa odottaen kohtaamista. Miska ja Regina istuvat hermostuneen Ilona Ofelian molemmin puolin ja puristavat tämän täriseviä käsiä.
 "Olisko Jonaskin pitänyt pyytää tänne? Se kun tuntuu ottaneen tämän aika henkilökohtaisesti", sanoo Mikael varovasti. Ilona Ofelia ei vastaa, joten Regina tekee pikaisen päätöksen hänen puolestaan ja nyökkää Mikaelille. Tämä siirtyy vessaan soittamaan.
 Painostava hiljaisuus jatkuu, kukaan ei puhu seuraavaan puoleen tuntiin mitään.
 Jonas saapuu ensimmäisenä. Hän näyttää valvoneelta ja muutenkin riutuneelta.
 "Selitä!" hän tokaisee Ilona Ofelialle jo takkia riisuessaan.
 "Mä olen epävirallinen erotuomari ja poistan paikalta jokaisen, joka alkaa käyttäytymään huonosti, että sitä silmällä pitäen", huomauttaa Regina hiljaa.
 "Olin hirveässä humalassa, enkä selvinnyt kotiin, joten Justus keräsi mut matkaansa. Mitään valonarkaa ei tapahtunut, jos sitä skitsoilet. Itse asiassa mitään ei tapahtunut. Julia on tehnyt omia johtopäätöksiään", Ilona Ofelia vastaa. Jonaksen tuikea ilme sulaa, mutta sitten soi ovikello. Vessasta tuleva Miska avaa oven Justukselle. Tämä potkii New Rockinsa jaloistaan ja kiirehtii Ilona Ofelian vierelle. Jonaksen jo lientynyt ilme kiristyy samantien.
 "Siirry kauemmas Ilona Ofeliasta", hän ärähtää matalasti.
 "En. Yhtälailla minä olen tässä osallinen. Sitä paitsi, te olette eronneet", vastaa Justus rauhallisesti.
 Jonaksen metsänvihreät silmät välähtävät ja ilman muuta varoitusta hän syöksyy Justuksen kimppuun. Lyhyempi poika ei ehdi reagoida hyökkäykseen ja saa kovan iskun suupieleensä. Hän ei kuitenkaan iske takaisin, vaan pyrkii ainoastaan torjumaan Jonaksen raivokkaat nyrkit.
 Ilona Ofelia ponnahtaa ylös, kiertää Jonaksen taakse ja kurottaa kiinni tämän rastoihin. Saatuaan tiukan otteen hän nykäisee, eikä irrota otettaan. Jonaksen huomio herpaantuu, jolloin Miska ja Regina pelastavat Justuksen tämän ulottumattomiin. Jonas ravistaa niskassaan roikkuvan Ilona Ofelian irti valtavalla voimalla. Tyttö lennähtää päin pöytää, lyö ohimonsa sen kulmaan ja putoaa lattialle, jääden siihen makaamaan.
 Asunto hiljenee saman tien. Regina tuijottaa kauhistuneena Jonasta, joka tuijottaa vielä kauhistuneempana lattialla velttona makaavaa Ilona Ofeliaa. Rastatukkainen poika polvistuu tytön viereen ja pyyhkii hellästi punaisia kiharoita tämän kasvoilta.
 "Voi kultapienirakas. Anna mulle anteeksi, jos vain mitenkään voit. En ikinä satuttais sua tahallani", hän supattaa kyyneleet silmissään.
 Taas ovikello soi. Miska, joka on jo alistunut hovimestarin osaansa, kiirehtii avaamaan. Viimeinkin Julia saapuu paikalle, Henkka mukanaan.
 "Täällähän on ilo ylimmillään", Julia toteaa katsellen ympärilleen, "mutta mitä Ilona Ofelialle on tapahtunut?"
 Miska kertoo happamana tiivistetyn version. Hän ei ole koskaan liiemmin pitänyt Juliasta, ja viimeisimpien tapahtumien varjossa pitää tästä vielä vähemmän.
 "Jätkätkö ihan tosissaan tappeli tuosta naisesta? Vaikka eivät ole edes ainoita ketä se on pyöritellyt?" hämmästelee Julia ilkeä pilke silmissään.
 "Mitä sä tarkoitat?" kysyy Jonas heti lattianrajasta.
 "Haluan huomauttaa että mua ei ole pyöritellyt kukaan, vaan mut on vedetty tähän draamaan vastoin tahtoani. Josta tuli mieleen... Ole hyvä ja selitä, mitä tarkoitusta se sun kuvatempaus oikein palveli?" kysyy Justus. Hän nousee sängyltä, astahtaa Julian eteen ja tuijottaa tätä vaativasti. Huolimatta hoikasta olemuksestaan hän onnistuu näyttämään uhkaavalta, Julian silmistä huomaa, kuinka tämä alkaa tuntea tervettä pelkoa tekemistensä takia. Silti tyttö kohentaa ryhtiään ja toteaa ylimielisen itsevarmasti: "Mun mielestä ei vain ole oikein että Ilona Ofelia jakaa pitkin kaupunkia, täytyihän sen joskus tulla ilmi. Ja nyt kun mulla oli sopivasti kuvatodiste, niin samahan se oli mun olla se joka asian toi julkisuuteen."
 "Paraskin puhumaan! Ilona Ofelia ja Jonas on eronneet, Justuksen kanssa ei tapahtunut mitään, ja kaikki muu mihin nyt viittaat, on argumenttina invalidia", huomauttaa Regina vaarallisen hiljaa. Julia käännähtää kohti Reginaa silmät leimuten.
 "Ja miksi sinä olet AINA Ilona Ofelian puolella? Mä luulin että olet mun ystävä!" hän kirkuu.
 "Mä en väitä olevani kenenkään puolella. Enkä kyllä tämän jälkeen haluakaan olla sun ystävä, en edes kaveri. Miten sä saatat alkaa tarkoituksellisesti pilaamaan Ilona Ofelian kuvioita, vaikka sun pitäis olla sen ystävä? Ja koska olet nyt niin kovasti totuuden perään, niin kai olet kertonut Henkalle Nikosta ja niistä parista muusta herrasta, joita tapailit vielä uudenvuoden aikaan?" karjaiseen Regina jo itsehillintänsä menettäneenä. Henkka päästää otteensa Julian kädestä ja astuu askeleen kauemmas. Julia purskahtaa itkuun.
 "Miten sä kehtaat?" hän parkaisee Reginalle.
 "Samaa voisin kysyä sulta", toteaa Justus jäisellä äänellä.
 "Minä myös. Mulle riitti. Mä en enää halua sua mun elämään. Hyvästi", tokaisee Henkka Julialle. Muille hän heilauttaa kättään ja poistuu asunnosta.
 "Hei! Ilona Ofelia alkaa heräillä!" huudahtaa Jonas riemastuneena.
 "Jos sua ei ois, niin ei ois tarvinnut siitäkään huolehtia..." mutisee Justus, mutta niin hiljaa ettei Jonas kuule.
 Ilona Ofelia kohdistaa vaaleanvihreän katseensa Juliaan ja toteaa: "Mä komppaan Henkkaa. Poistu mun elämästä. Kokonaan. Kyllä mä olen kuullut mitä täällä on puhuttu. Ala mennä."
 Julia vilkuilee avuttomana ympärillään olijoita, mutta kohtaa vain kylmiä katseita. Regina osoittaa ulko-ovea ja tokaisee: "Tuossa on ovi. Etköhän osaa käyttää sitä. Ilona käski sun mennä, joten mene."
 Julian ryhti lysähtää ja hän ei voi muuta kuin tehdä kuten Regina käskee.
 Justus ojentaa kätensä Ilona Ofelialle ja auttaa tämän varovasti ylös ja sängylle, jättäen Jonaksen pihisemään kiukkuaan sivummalle.
 "Ja mitä suhun tulee, Jonas, niin meidän kai pitäis hieman keskustella sunkin käytöksestä. Haluaisitko selittää, että minkä takia alat riehumaan tuolla tavalla? Mä olen aina pitänyt sua järkevänä ja rauhallisena jätkänä! Mikä suhun on oikein mennyt?" Regina tivaa käännähtäen pitkää basistipoikaa päin. Tämä painaa nolona päänsä.
 "Mä en osaa selittää... Mä en koskaan satuttaisi Ilona Ofeliaa tahallani!" hän sanoo hiljaa.
 "Sulla ei ole enää mitään oikeuksia Ilona Ofelian persoonaan. Sä olet satuttanut tuota tyttöä fyysisesti, joten voit mennä samaa reittiä kuin Julia", Miska sanoo lujalla ja varmalla äänellä, yllättäen sillä kaikki. Ilona Ofelia vilkaisee Miskaa, ja huomaa pojan näyttävän vihaisena Islalta enemmän kuin koskaan.
 Jonas tuijottaa anovasti Ilona Ofeliaa. Tämä katsoo silmää räpäyttämättä takaisin.
 "Rakas, anna anteeksi. Voitko antaa mulle anteeksi?"
 "Luulisin. Mutta en nyt."
 Rastatukkainen poika ei tee elettäkään mihinkään suuntaan. Hänet on lyöty. Viimein Miska nousee, tarttuu bassotaiteilijaa käsivarresta ja saattaa tämän hiljaa ulos asunnosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti