Puhelin soi. Ja soi. Ja soi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä
äänimerkki ilmoittaa uudesta viestistä. Ilona Ofelia makaa
flegmaattisena sängyllä, häntä ei kiinnosta vastata. Julian temppu on
loukannut häntä syvemmin kuin mikään aikoihin. Hän ei muista edes
nähneensä Juliaa matkalla Keinuvasta Kamelista Justuksen luo. Kuitenkin
on pääteltävissä, että hän itse on ollut melkoisessa kunnossa, kun
Justus on joutunut lähestulkoon kantamaan hänet asunnolleen. Ilmeisesti
toiset ovat tehneet omia virheellisiä johtopäätöksiään kuvan
harhaanjohtavan läheisestä tunnelmasta hänen ja Justuksen välillä.
Ilona Ofelian on surku Jonasta. Poika käy selvästi raivokkailla
ylikierroksilla, ja Ilona Ofelia ymmärtää syynkin, mutta ei ole aivan
vielä valmis selvittämään tälle tapahtumien todellista kulkua. Hän
tietää ettei ole Jonakselle enää millään tavalla tilivelvollinen, mutta
tahtoo tämän kuitenkin tietävän ettei hän ole vaihtanut tätä lennosta
Justukseen, saati pahoittanut hänen mieltään tarkoituksella.
Puheluita tulvii edelleen. Ilona Ofelia ei vastaa. Sitten soi ovikello, ja heti perään kuuluu Reginan käyttämä merkkikoputus.
"Mä tiedän että olet kotona. Kasaa itses, me tullaan nyt sisälle",
kuuluu Reginan ääni oven läpi ja avaimen rapina lukossa. Ilona Ofelia
vääntäytyy sängyltään vastaanottamaan Reginan, Mikaelin ja Miskan.
Jokainen halaa vuorollaan punatukkaa.
"Mitä oikeasti tapahtui? Ja mikset vastaa puhelimeen?" kysyy Miska.
"Soitin Justukselle, se sanoi että mitään ei ole tapahtunut eikä oikein
tajua mistä nyt on kyse. Joku omasta mielestään avulias oli tägännyt
senkin siihen kuvaan."
"Ei, mitään ei tapahtunut. Justus vei mut luokseen koska olin niin
humalassa. Enkä ilmeisesti pysynyt omilla jaloillani kun olen roikkunut
sen kaulassa. Oletan että Julia on tullut jossain vastaan ja napannut
kuvan, tosin mä en muista koko naista edes nähneeni", Ilona Ofelia
sanoo.
"Mikä Juliaa oikein vaivaa? Tuntuu että se nykyään ihan tarkoituksella
koettaa sekoittaa kaikki kuviot", pohtii Regina ja alkaa naputella
puhelintaan. Sen paremmin Ilona Ofelia kuin pojatkaan eivät osaa
vastata.
Äkkiä Reginan puhelin soi, ja hän kiiruhtaa vessaan vastaamaan.
Miska kietoo Ilona Ofelian kainaloonsa ja sanoo hiljaisella äänellä:
"Justus pyysi kertomaan terveisiä. Sekin miettii että mitä tässä oikein
tapahtuu. Käski mun sanoa sulle, että jos tämä tilanne ahdistaa
kamalasti tai on muuten kurja olo ja haluat puhua niin sun ei tarvi kuin
soittaa sille. Samat sanat muuten omasta puolestani."
Ilona Ofelia painaa suuren suukon pojan poskelle.
Regina ilmaantuu vessasta päättäväinen ilme kasvoillaan.
"Julia soitti. Anteeksi Ilonaiseni että otin vapauksia, mutta se tulee
tänne ja tämä asia selvitetään nyt. Mulla alkaa palamaan hermot
nimittäin", hän ilmoittaa. Ilona Ofelia huokaisee.
"Onkohan se hyvä idea?" kysyy Miska epäillen.
"Oli tai ei, niin ei tämä näinkään voi jatkua. Jo ihan Ilona Ofelian mielenterveydenkin takia", Regina vastaa.
"Siinä tapauksessa lienee parasta kutsua Justus myös. Tämä koskee
sitäkin", Miska sanoo ja kaivaa samantien puhelimensa esiin ja alkaa
naputtelemaan viestiä.
Nelikko nököttää haudanhiljaisuudessa odottaen kohtaamista. Miska ja
Regina istuvat hermostuneen Ilona Ofelian molemmin puolin ja puristavat
tämän täriseviä käsiä.
"Olisko Jonaskin pitänyt pyytää tänne? Se kun tuntuu ottaneen tämän
aika henkilökohtaisesti", sanoo Mikael varovasti. Ilona Ofelia ei
vastaa, joten Regina tekee pikaisen päätöksen hänen puolestaan ja
nyökkää Mikaelille. Tämä siirtyy vessaan soittamaan.
Painostava hiljaisuus jatkuu, kukaan ei puhu seuraavaan puoleen tuntiin mitään.
Jonas saapuu ensimmäisenä. Hän näyttää valvoneelta ja muutenkin riutuneelta.
"Selitä!" hän tokaisee Ilona Ofelialle jo takkia riisuessaan.
"Mä olen epävirallinen erotuomari ja poistan paikalta jokaisen, joka
alkaa käyttäytymään huonosti, että sitä silmällä pitäen", huomauttaa
Regina hiljaa.
"Olin hirveässä humalassa, enkä selvinnyt kotiin, joten Justus keräsi
mut matkaansa. Mitään valonarkaa ei tapahtunut, jos sitä skitsoilet.
Itse asiassa mitään ei tapahtunut. Julia on tehnyt omia
johtopäätöksiään", Ilona Ofelia vastaa. Jonaksen tuikea ilme sulaa,
mutta sitten soi ovikello. Vessasta tuleva Miska avaa oven Justukselle.
Tämä potkii New Rockinsa jaloistaan ja kiirehtii Ilona Ofelian vierelle.
Jonaksen jo lientynyt ilme kiristyy samantien.
"Siirry kauemmas Ilona Ofeliasta", hän ärähtää matalasti.
"En. Yhtälailla minä olen tässä osallinen. Sitä paitsi, te olette eronneet", vastaa Justus rauhallisesti.
Jonaksen metsänvihreät silmät välähtävät ja ilman muuta varoitusta hän
syöksyy Justuksen kimppuun. Lyhyempi poika ei ehdi reagoida hyökkäykseen
ja saa kovan iskun suupieleensä. Hän ei kuitenkaan iske takaisin, vaan
pyrkii ainoastaan torjumaan Jonaksen raivokkaat nyrkit.
Ilona Ofelia ponnahtaa ylös, kiertää Jonaksen taakse ja kurottaa kiinni
tämän rastoihin. Saatuaan tiukan otteen hän nykäisee, eikä irrota
otettaan. Jonaksen huomio herpaantuu, jolloin Miska ja Regina pelastavat
Justuksen tämän ulottumattomiin. Jonas ravistaa niskassaan roikkuvan
Ilona Ofelian irti valtavalla voimalla. Tyttö lennähtää päin pöytää, lyö
ohimonsa sen kulmaan ja putoaa lattialle, jääden siihen makaamaan.
Asunto hiljenee saman tien. Regina tuijottaa kauhistuneena Jonasta,
joka tuijottaa vielä kauhistuneempana lattialla velttona makaavaa Ilona
Ofeliaa. Rastatukkainen poika polvistuu tytön viereen ja pyyhkii
hellästi punaisia kiharoita tämän kasvoilta.
"Voi kultapienirakas. Anna mulle anteeksi, jos vain mitenkään voit. En
ikinä satuttais sua tahallani", hän supattaa kyyneleet silmissään.
Taas ovikello soi. Miska, joka on jo alistunut hovimestarin osaansa,
kiirehtii avaamaan. Viimeinkin Julia saapuu paikalle, Henkka mukanaan.
"Täällähän on ilo ylimmillään", Julia toteaa katsellen ympärilleen, "mutta mitä Ilona Ofelialle on tapahtunut?"
Miska kertoo happamana tiivistetyn version. Hän ei ole koskaan liiemmin
pitänyt Juliasta, ja viimeisimpien tapahtumien varjossa pitää tästä
vielä vähemmän.
"Jätkätkö ihan tosissaan tappeli tuosta naisesta? Vaikka eivät ole edes
ainoita ketä se on pyöritellyt?" hämmästelee Julia ilkeä pilke
silmissään.
"Mitä sä tarkoitat?" kysyy Jonas heti lattianrajasta.
"Haluan huomauttaa että mua ei ole pyöritellyt kukaan, vaan mut on
vedetty tähän draamaan vastoin tahtoani. Josta tuli mieleen... Ole hyvä
ja selitä, mitä tarkoitusta se sun kuvatempaus oikein palveli?" kysyy
Justus. Hän nousee sängyltä, astahtaa Julian eteen ja tuijottaa tätä
vaativasti. Huolimatta hoikasta olemuksestaan hän onnistuu näyttämään
uhkaavalta, Julian silmistä huomaa, kuinka tämä alkaa tuntea tervettä
pelkoa tekemistensä takia. Silti tyttö kohentaa ryhtiään ja toteaa
ylimielisen itsevarmasti: "Mun mielestä ei vain ole oikein että Ilona
Ofelia jakaa pitkin kaupunkia, täytyihän sen joskus tulla ilmi. Ja nyt
kun mulla oli sopivasti kuvatodiste, niin samahan se oli mun olla se
joka asian toi julkisuuteen."
"Paraskin puhumaan! Ilona Ofelia ja Jonas on eronneet, Justuksen kanssa
ei tapahtunut mitään, ja kaikki muu mihin nyt viittaat, on argumenttina
invalidia", huomauttaa Regina vaarallisen hiljaa. Julia käännähtää
kohti Reginaa silmät leimuten.
"Ja miksi sinä olet AINA Ilona Ofelian puolella? Mä luulin että olet mun ystävä!" hän kirkuu.
"Mä en väitä olevani kenenkään puolella. Enkä kyllä tämän jälkeen
haluakaan olla sun ystävä, en edes kaveri. Miten sä saatat alkaa
tarkoituksellisesti pilaamaan Ilona Ofelian kuvioita, vaikka sun pitäis
olla sen ystävä? Ja koska olet nyt niin kovasti totuuden perään, niin
kai olet kertonut Henkalle Nikosta ja niistä parista muusta herrasta,
joita tapailit vielä uudenvuoden aikaan?" karjaiseen Regina jo
itsehillintänsä menettäneenä. Henkka päästää otteensa Julian kädestä ja
astuu askeleen kauemmas. Julia purskahtaa itkuun.
"Miten sä kehtaat?" hän parkaisee Reginalle.
"Samaa voisin kysyä sulta", toteaa Justus jäisellä äänellä.
"Minä myös. Mulle riitti. Mä en enää halua sua mun elämään. Hyvästi",
tokaisee Henkka Julialle. Muille hän heilauttaa kättään ja poistuu
asunnosta.
"Hei! Ilona Ofelia alkaa heräillä!" huudahtaa Jonas riemastuneena.
"Jos sua ei ois, niin ei ois tarvinnut siitäkään huolehtia..." mutisee Justus, mutta niin hiljaa ettei Jonas kuule.
Ilona Ofelia kohdistaa vaaleanvihreän katseensa Juliaan ja toteaa: "Mä
komppaan Henkkaa. Poistu mun elämästä. Kokonaan. Kyllä mä olen kuullut
mitä täällä on puhuttu. Ala mennä."
Julia vilkuilee avuttomana ympärillään olijoita, mutta kohtaa vain
kylmiä katseita. Regina osoittaa ulko-ovea ja tokaisee: "Tuossa on ovi.
Etköhän osaa käyttää sitä. Ilona käski sun mennä, joten mene."
Julian ryhti lysähtää ja hän ei voi muuta kuin tehdä kuten Regina käskee.
Justus ojentaa kätensä Ilona Ofelialle ja auttaa tämän varovasti ylös
ja sängylle, jättäen Jonaksen pihisemään kiukkuaan sivummalle.
"Ja mitä suhun tulee, Jonas, niin meidän kai pitäis hieman keskustella
sunkin käytöksestä. Haluaisitko selittää, että minkä takia alat
riehumaan tuolla tavalla? Mä olen aina pitänyt sua järkevänä ja
rauhallisena jätkänä! Mikä suhun on oikein mennyt?" Regina tivaa
käännähtäen pitkää basistipoikaa päin. Tämä painaa nolona päänsä.
"Mä en osaa selittää... Mä en koskaan satuttaisi Ilona Ofeliaa tahallani!" hän sanoo hiljaa.
"Sulla ei ole enää mitään oikeuksia Ilona Ofelian persoonaan. Sä olet
satuttanut tuota tyttöä fyysisesti, joten voit mennä samaa reittiä kuin
Julia", Miska sanoo lujalla ja varmalla äänellä, yllättäen sillä kaikki.
Ilona Ofelia vilkaisee Miskaa, ja huomaa pojan näyttävän vihaisena
Islalta enemmän kuin koskaan.
Jonas tuijottaa anovasti Ilona Ofeliaa. Tämä katsoo silmää räpäyttämättä takaisin.
"Rakas, anna anteeksi. Voitko antaa mulle anteeksi?"
"Luulisin. Mutta en nyt."
Rastatukkainen poika ei tee elettäkään mihinkään suuntaan. Hänet on
lyöty. Viimein Miska nousee, tarttuu bassotaiteilijaa käsivarresta ja
saattaa tämän hiljaa ulos asunnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti