Osa 26.

Tikkuun ilmestyneet kaksi pientä punaista viivaa tuijottavat syyttävästi saippua-astian vierestä. Pytyn kansi on kiinni ja kannella istuva tyttö hautaa kasvot käsiinsä ja purskahtaa itkuun. Ei tämän näin kuulunut mennä! Hän on vasta kahdenkymmenenkahden, eikä edes varsinaisesti vakituisessa parisuhteessa.
 Ympärillä on tapahtunut niin paljon, eikä sataprosenttisen varmalla isäehdokkaallakaan ole ollut ihan hiljaista. Ja kuinka tämän hänellekään kertoisi? Pojalla on kalenteri täynnä bändin ja päivätyön kanssa, ei hän voi vaatia tätä olemaan vielä isäkin.
 Puhelimen vaativa ääni saa tytön pyyhkäisemään vihaisesti silmiään ja ryhdistäytymään. Hän hapuilee puhelimen käteensä. Näytöllä vilkkuu Mikaelin nimi. Regina painaa punaista luuria, ja valitsee sitten Ilona Ofelian numeron.

 Samuli tapaa Jonaksen musiikkibisneksien merkeissä. Vaikka Jonas näyttää kärsivän erosta, Samuli tuntee pientä riemua sydämessään. Silti syyllisyydentunne on raskaampi. Hän on alkanut pitää Jonasta ystävänään. Ja hän tietää, että Olivian vuoksi hänen ei pitäisi edes reagoida siihen, että Ilona Ofelia on taas vapaa. Vaikka Olivia onkin ollut viime aikoina vuorotellen hankala ja vuorotellen etäinen. Samuli on ihmetellyt kosinnastaan asti mikä tyttöä vaivaa. Tämä on ollut avoimen iloinen vain heti vastattuaan myöntävästi, ja silloin kun heidän vanhempansa kävivät kihlajaiskahvilla. Hän toivoo lähes koko sydämestään, että tyttö olisi taas oma itsensä. Pieni osa hänestä taas toivoo, että Ilona Ofelia ottaisi yhteyttä.

 Miska kantaa viimeisen laatikon vuokrakolmionsa toiseen makuuhuoneeseen. Kun kämppis muutti edellisessä kuussa pois, hän luuli joutuvansa muuttamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon, kun uutta kämppäkaveria ei löytynyt. Pessin asunnontarpeen hän kuuli työkaveriltaan, ja soitti pojalle heti seuraavana päivänä. Tämä suhtautui rauhallisesti hänen työaikoihinsa, seksuaaliseen suuntautumiseensa ja muutamiin muihin esille nousseisiin seikkoihin, ja niinpä nyt, alle viikko puhelusta muutto on lähes hoidettu. Miska palaa halusta esitellä Pessi ystävilleen, poika vaikuttaa huipputyypiltä. Vaikka onkin hetero.

 "Tätä ei ole helppo sanoa..." Justus kirjoittaa. "Mutta mä olen tavannut yhden tytön. Mä en tiedä pitääkö se musta, tai voiko siitä tulla mitään, mutta mä en pysty enää jatkamaan sun tapailua."
 "Mä oon vähän aavistellutkin. Oot ollu vähän vaisu. Onhan tuo meidän välimatkakin turhauttavan pitkä. Mun tulee sua kuitenkin ikävä. Kerro siitä tytöstä, mä haluan tietää mihin sä vaihdat minut ja tän suhteen."
 "Niina, sä oot ihmeellinen. Mä pelkäsin kertoa tätä sulle, ajattelin että ottaisit tän raskaammin. Kiitos ettet raivostunut mulle."
 "Mä en kiellä, ettenkö olis pettynyt, mutta eihän meillä ole mitään sitoumuksia. Sä olet vapaa mies. Kerro nyt kuka se on!"
 "Se on semmonen pikkuruinen punatukkainen goottityttö, Ilona nimeltään. Tosin kaikki tuntuu kutsuvan sitä Ilona Ofeliaksi, herra tietää mitä varten... Se on vasta eronnut, ja tuntuu hieman epätasapainoiselta. Mutta jokin siinä viehättää mua."
 "Justus, mä toivotan sulle onnea sen tytön suhteen. Muista että mä olen täällä jos kaipaat mua joskus. Tai haluat vain jutella. Nyt, mene ja hurmaa se tyttö niinkuin hurmasit minut aikanaan. Pidä mut ajan tasalla."
 "Kiitos Niina. Sä olet aarre."

 "Miten niin sulla on jo kämppis? Mä laskin täysin sen varaan että voin asua sun luona! Tajuatko että mulla loppuu vuokrasopimus kuun lopussa ja sitten oon koditon!" karjuu Isla puhelimeensa.
 "Rauhotu, ja koeta tajuta että mä tarvin maksavan vuokralaisen. Sä olet mun kaksonen ja mä rakastan sua, mutta mä en voi elättää sua. Sä et ole mun vastuulla. Sä voit tulla pariksi päiväksi ja nukkua sohvalla, mutta enempää mä en voi luvata", Miska vastaa.
 Isla lyö turhautuneena luurin veljensä korvaan. Hän on aivan neuvoton. Kun veli ilmoitti kämppiksensä muuttavan, hän kertoi vuokrasopimuksensa loppuvan ja tarvitsevansa joksikin aikaa katon päänsä päälle. Hän ei aio jäädä enää tähän pikkukaupunkiin, jossa jokainen tuntuu seuraavan häntä, varsinkin naapurirapun sekakäyttäjä. Hänen on pakko keksiä jokin ratkaisu.

 Olivia puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin ja puree hampaansa yhteen. Hän ei aio itkeä. Hän ei aio murtua, vaikka mieli tekisi.
 Hän on tiennyt jo jonkin aikaa, että Samulin ja Ilona Ofelian välillä on tapahtunut jotain. Hän on saanut sähköpostiinsa useita printscreenejä, eräässä Ilona Ofelia kertoo Samulin suudelleen häntä. Tytön viestien vastaanottajan nimi on sensuroitu, ja lähettäjän sähköpostiosoite ei tee häntä hullua hurskaammaksi.
 Olivia on raivoissaan. Hän ei tiedä kummalle olisi vihaisempi. Ilona Ofelian hän on tuntenut vain hetken, ja hän kyllä ymmärtää sulhasensa saattavan olla kiusaus kenelle tahansa tytölle, mutta hän luuli Ilona Ofeliaa ystäväkseen. Kun taas mitä Samuliin tuli... Olivian leuat kiristyvät. Hän on antanut pojalle mahdollisuuden parempaan elämään, ja hän aikoo tämän myös tuhota.