Osa 7.

Jonas pitelee Ilona Ofeliaa kainalossaan Keinuvan Kamelin alakerran sohvalla. He ovat käyneet ravintolassa syömässä ja nyt ilta jatkuu yökerhossa.
 Jonas on kysynyt tilanteesta Cherryssä, saaden vastaukseksi koko jutun olleen vain Samulin ja Olivian parisuhdedraamaa eikä mitään mistä hänen pitäisi huolestua. Niinpä Jonas suutelee Ilona Ofeliaa, pujottaa valkoisen neilikan tämän hiuksiin ja johdattaa hänet viettämään lauantai-iltaa.
 Ilona Ofelia painautuu Jonaksen kainaloon, tuntee melkein heti tämän sormet hiuksissaan ja hymyilee onnellisena. Hitot Samulista, tässä hänen paikkansa on! Ei niinkään varsinaisesti Keinuvan Kamelin sohvalla, vaan missä tahansa Jonaksen kanssa.
 Jonaksen bändikaverit liittyvät seuraan. Pian saapuvat myös Julia ja Regina. Ilona Ofelia on tyytyväinen siihen että hänen ja Jonaksen läheiset ystävät tulevat toimeen keskenään. Varsinkin Julia ja Jonaksen bändin rumpali Henkka näyttävät viihtyvän yhdessä.
 Ilona Ofelia ja Regina päättävät lähteä kiertämään baaria ja tervehtimään muita kavereita.
 Paikka on täynnä, mutta tuttuja ei juuri näy. Yläkerran baaritiskillä Regina tarttuu Ilona Ofeliaa olkapäästä.
 "Samuli näyttää siltä että sillä on sulle asiaa", hän kuiskaa ja viittaa baarin toiselle puolelle. Samuli viittoilee henkilökunnan varauloskäynnin luona. Ilona Ofelia ihmettelee hetken mutta lupaa sitten Reginalle palata mahdollisimman pian ja pujottelee sitten baarin läpi ja livahtaa Samulin perässä takapihalle. Viileä yöilma nostaa ihon kananlihalle. Kumpikaan ei sano mitään, ilmassa tuntuu leijuvan tuhat kysymystä.
 "Mä en voi viipyä kauaa. Mä tiedän että tämä on todella huono idea, mutta mun oli pakko saada nähdä sut", Samuli sanoo vaikeana, kiertää kätensä Ilona Ofelian ympärille ja hautaa nenänsä tämän hiuksiin. Äkkiä hän tarttuu tytön kasvoihin, suutelee tätä hätäisesti, kääntyy sitten ja kiirehtii takaisin sisään. Ei ole kulunut kolmea minuuttiakaan siitä kun Ilona Ofelia erosi Reginasta baaritiskin luona. Hän noijautuu seinään, puhaltaa ilmat keuhkoistaan ja valahtaa seinää pitkin istualleen märälle asfaltille. Mitä juuri tapahtui?
 Aika kuluu, Ilona Ofelia istuu seinän vieressä ja tupakoi ketjussa. Puhelin soi.
 "Hei armas! Mihin jouduit? Regina tuli aikoja sitten!" sanoo Jonas. Ilona Ofelia lupaa palata vilauksessa.
 Jonas istuu sohvalla odottamassa, hän on hakenut uudet juomat. Ilona Ofelia lysähtää hänen viereensä. Jonas vetää tytön kainaloonsa ja suutelee tätä.
 "Sä näytät jotenki järkyttyneeltä. Missä oikein olit ja mitä tapahtui?" Jonas kysyy huolestuneena.
 "Törmäsin yhteen henkilöön johon ei olis tarvinnut. Mutta antaa sen olla, sä oot siinä ja mä oon tässä", vastaa Ilona Ofelia ja käpertyy kiinni pojan kylkeen.
 Taas kerran hänen tunteensa ovat solmussa. Huulia kihelmöi, yhtäaikaa hän haluaisi paeta ja jäädä. Hän tietää että hänen paikkansa on Jonaksen vieressä, mutta silti pieni ääni käskee menemään Samulin luo ja suutelemaan tätä. Tai läimäyttämään. Tai sekä että. Hän tarttuu lasiinsa.

 Seuraavana aamuna Jonas herättää Ilona Ofelian tarjoilemalla tälle aamiaisen vuoteeseen.
 "Mahtoi olla melkoinen se sun eilinen tapaaminen kun aloit siihen tahtiin juomaan", toteaa Jonas ja silittää Ilona Ofelian poskea. Tämä pitelee särkevää päätään ja toteaa että kyllä, melkoista oli.
 "Haluatko sä puhua siitä? Tekikö joku sulle jotain? Mä oon tämmönen rimpula, mutta eiköhän musta jotku kiinalaiset piilolihakset löydy jos..." Jonas sanoo varovasti.
 "Ei mitään sellaista. Se vaan oli henkisesti raskasta. Näin semmosia tyyppejä mitkä oli ankeita peruskoulussa. Siinä sitten tuli kaikki entinen pintaan", sanoo Ilona Ofelia hetken hiljaisuuden jälkeen. Jonas vetää hänet vierelleen.
 "Voi sua pientä. Sanothan oikeasti jos voin tehdä jotain mikä helpottais sun oloa", vannottaa Jonas katsoen Ilona Ofeliaa silmiin.
 "Kunhan olet siinä. Se riittää."