Osa 9.

Jonaksen vanhemmat asuvat länsirannikolla ruotsinkielisellä alueella. Hänen isänsä on ruotsalainen, äiti suomenruotsalainen. Ilona Ofelia ilmaisee huolensa asiasta autossa puolivälissä matkaa.
 "Mun vahvin kieli on aina ollu enkku, ei ruotsi", hän murehtii.  Jonas tarttuu hänen käteensä.
 "Älä siitä huoli, min älskling. Kyllä meillä kaikki suomea puhuu. Nyt kun isän vanhemmat ei ole tulossa. Ne ei puhu kuin ruotsia. Mutta isä ja äiti ja molemmat veljet puhuu ja ymmärtää suomea täydellisesti."
 "Mua jännittää ihan kauheasti", tunnustaa Ilona Ofelia ja pyörittelee sormustaan.
 "Itse asiassa muakin. Isä ei varsinaisesti ilahtunut kun kerroin että kosin sua", sanoo Jonas hiljaa.
 "Mitä?? Ja kerrot vasta nyt? Oisit sanonut aiemmin, mä oisin jäänyt kotiin!"
 "Mä tiesin että jäisit. Ja koska et ole tavannut mun vanhempia, niin mä halusin että et peruisi nyt kun olet mun morsian."
 "Mutta... Miksi sun isä ei ilahtunut?"
 "Mä luulen että se pelkää että eroan. Vanhempi veli Rutte meni aikanaan kihloihin nuoremman tytön kanssa melko lyhyen tuntemisen jälkeen, niinkuin mekin nyt. Rutte ja Fanny meni sitten naimisiin puoli vuotta kihlautumisen jälkeen, Fanny tuli raskaaksi, ne päättikin erota ja Fanny päätyi tekemään abortin. Äiti ja isä otti sen aika raskaasti, se olisi ollut niiden eka lapsenlapsi. Isä on vähän vanhanaikainen, se ajattelee että kun mennään kihloihin, se tarkoittaa sitten avioliittoa lyhyen ajan sisällä, ja avioliitosta ei sitten enää karatakaan. Isä raivosi Rutelle melko lujaa, siitä että tässä suvussa ei erota ja niin edelleen. Pikkuveli Tage taas, se on seurustellut Kerstin kanssa kohta viisi vuotta eikä niillä ole puhettakaan kihloista. Se taas masentaa äitiä. Ne kai nyt laskee aika paljon mun varaan. Että tervetuloa vaan Kallbergin sukuun", naurahtaa Jonas lopuksi.
 Ilona Ofelian vatsassa lennähtää pari perhosta. Erik ja Vivi Kallberg alkavat äkkiä jännittää häntä entistä enemmän.
 Jonas ohjaa auton levähdyspaikalle, sammuttaa moottorin ja nousee autosta. Ilona Ofelia tekee samoin, molemmat sytyttävät savukkeet. Taivaalta putoilee hiljalleen lunta.
 "Älä turhaan huolehdi. Hyvin siellä menee. Ja jos käy ylivoimaiseksi kestää kolmea päivää niin voidaan me aina karata", sanoo Jonas. Ilona Ofelia kietaisee kätensä Jonaksen vyötärölle ja painaa poskensa tämän lumista takkia vasten.
 "No ehkä mä kestän pari päivää jopa sun sukulaisia. Vaikka sunkin kanssa on välillä tekemistä", hän sanoo ja katsoo hymyilleen Jonasta. Tämä hymyilee takaisin ja pörröttää tytön lumesta kosteita punaisia kiharoita.
 "Joko olet valmis jatkamaan matkaa?"

 Erik ja Vivi Kallberg ovat jo nukkumassa ja ikkunat pimeinä kun Jonas ohjaa autonsa kaksikerroksisen omakotitalon pihaan. Hän johdattaa Ilona Ofelian sisään, narisevia rappusia yläkertaan ja omaan vanhaan huoneeseensa. Huoneessa on vielä merkkejä Jonaksesta, kuten hänen ensimmäinen sähköbassonsa vahvistimineen ja satoja cd-levyjä. Pöydällä nököttää tietokone. Ilona Ofelia laskee laukkunsa lattialle ja istuutuu sängyn reunalle.
 "Me joudutaan olemaan vähän ahtaasti. Mulla ei ole koskaan ollut täällä tuon leveämpää sänkyä", pahoittelee Jonas ja viittaa kapeaan vuoteeseen. Hän nostaa kaapista pöydälle muutaman kynttilän, sytyttää ne, sammuttaa sitten kattovalon, istuutuu sängylle ja nostaa pitkät jalkansa Ilona Ofelian syliin.
 "Tervetuloa nyt sitten Kallbergin residenssiin. Ei tämä viiden tähden hotelli ole, mutta toivottavasti viihdyt. Näytän sulle huomenna paikkoja, käydään tuolla rannassa, ja muutenkin. Rutte ja Tage ja Kersti tulee huomenna. Ja ylihuomenna tulee joulupukki!" hän toteaa.
 Tovin he vain istuvat sängyllä ja puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Vielä lähes neljän kuukauden seurustelun jälkeen on niin paljon puhuttavaa ja uutta opittavaa toisesta. Sitten Jonas nousee, puhaltaa kynttilät sammuksiin, palaa sänkyyn ja vetää Ilona Ofelian kainaloonsa.