Osa 11.

On jouluaattoa edeltävä yö ja Samuli makaa valveilla Olivian vierellä tämän vanhempien luona. Olivia on nukkunut jo useita tunteja, mutta Samuli ei saa unta. Elämä on käynyt sietämättömän omituiseksi serkkutytön häiden jälkeen. Niiden samojen häiden joissa hän tapasi pienen punatukan ensimmäistä kertaa. Ilona Ofelia on saanut Samulin ajatukset raiteiltaan. Joulu tuntuu turhalta, hän tuntee olevansa väärässä paikassa.
 Samuli nousee vuoteesta, ottaa kännykkänsä ja jää tuijottamaan nimeä luettelossa, kuten monena yönä viimeisten kymmenen kuukauden aikana. Hän on aloittanut viestin kirjoittamisen lukemattomia kertoja, mutta pyyhkinyt yhtä monta kertaa tekstin pois ja laittanut puhelimen syrjään. Ei hän osaa kertoa itselleenkään mitä haluaisi tytölle sanoa, tietää vain sen että Olivian ja Ilona Ofelian poikaystävän takia pitäisi poistaa punatukan numero ja keskittyä omaan parisuhteeseen. Silti öisin Ilona Ofelia valtaa hänen ajatuksensa ja saa miettimään ajatteleeko tämäkin ehkä häntä. Ja mitä tapahtuisi jos hän todella lähettäisi viestin? Saisiko hän vastauksen? Vai nauraisiko tyttö päin naamaa? Samuli punastuu kun muistaa miten otti vapauden suudella Ilona Ofeliaa Keinuvan Kamelin takapihalla. Hän ei ole puhunut tälle sen jälkeen, nähnyt kylläkin neljä kertaa. Ensimmäisen kerran tämä tuli vastaan kun hän oli Olivian kanssa kaupungilla, tervehti mutta jatkoi matkaansa. Pari kertaa Samuli on nähnyt Ilona Ofelian Keinuvassa Kamelissa pikkujouluaikaan ja toivonut että tämä tulisi juttelemaan, mutta turhaan. Molemmilla kerroilla tyttö on ollut rastatukkaisen basistipoikaystävänsä kanssa, ja ravintola niin täynnä karaokekansaa että hän itse ei ole ehtinyt ottamaan kontaktia tyttöön. Neljännen kerran Ilona Ofelia tuli taas vastaan kaupungilla, mutta tälläkin kertaa Samuli oli Olivian seurassa.
 Samuli ei ole niinkään kyllästynyt Oliviaan, kuin tutustunut häneen läpikotaisin. He ovat tunteneet toisensa kuusi vuotta, joista seurustelleet lähes kolme ja puoli, ja asuneet yhdessä kolme vuotta. Samulista tuntuu että hän tietää jokaisen Olivian haaveen, pelon, toiveen ja painajaisen, tuntee jokaisen tuuman tämän vartalosta, tietää jokaisen pahan tavan, pakkomielteen ja tulevaisuudensuunnitelman. Olivia on opiskellut kieliä, ja suurin hänen urasuunnitelmistaan on päästä manner-Eurooppaan tulkiksi. Samuli media-assistentin tutkintoineen ja huonoine kielipäineen ei ole kovin innostunut ajatuksesta. Ei hän myöskään ajattele olevansa Keinuvan Kamelin karaokeisäntä loppuikäänsä, mutta kaikki hänen läheisensä, perhe ja ystävät asuvat joko tässä kaupungissa tai vähintään kohtuullisen automatkan päässä, ja Samuli tietää että jäisi kaipaamaan heitä. Lisäksi viime aikoina hän on huomannut jotain, mitä ei uskalla myöntää itselleenkään kuin näinä valvottuina öinä. Jos hän muuttaisi, hän jäisi kaipaamaan Ilona Ofeliaa suuresti. Se saa hänet vihaamaan itseään.
 Kaikesta huolimatta Samuli on valinnut Olivian, ja haluaa olla tämän kanssa, vaikka toisinaan tunteekin lievää alemmuutta erilaisten taustojen takia. Olivian varakkaat vanhemmat ovat aina rakastaneet ainoaa tytärtään ja antaneet tälle kaiken mitä ovat voineet. Olivia on käynyt useimmissa Euroopan maissa lomalla, kielikursseilla Ranskassa, Englannissa ja Saksassa ja ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan nälissään edes opiskeluaikoinaan, sillä vanhemmat pitivät hänet ruuissa. Tytön ei ole koskaan tarvinnut ottaa opintolainaakaan.
Olivian vanhemmat myös lupasivat tyttärelleen oman asunnon, jos tämä kirjoittaisi ylioppilaaksi pelkillä laudatureilla. Olivian epäonneksi mukaan eksyi kaksi e:tä ja hän joutui tyytymään siihen että vanhemmat avustivat avokätisesti vuokranmaksussa. Isovanhemmiltaan hän sai ylioppilaslahjaksi näppärän New Beetlen. Ajokortin hänen isänsä kustansi heti tyttären täytettyä kahdeksantoista.
 Samulin mielestä Olivian harrastuksetkin ovat olleet ehdottomasti hienompia kuin hänen. Tyttö on ratsastanut, tanssinut balettia vaihtaen sen myöhemmin disco- ja showtanssiin, lasketellut, ja Amerikan-vuotensa ajan hän kuului cheerleading-joukkueeseen. Englannin, ruotsin, ranskan ja saksan lisäksi hän osaa hieman italiaa, hieman espanjaa ja auttavasti latinaa. Hän on myös tutustunut Eurooppalaisten kirkkojen arkkitehtuuriin ja taiteeseen sekä Venäläisen baletin historiaan.
 Samuli puolestaan on joutunut pärjäämään omillaan. Hän ei ole koskaan käynyt Tallinnan-laivaa pidemmällä, hän on ollut asunnoton ja jonottanut leipäjonossa. Opintolainaa on kertynyt muiden velkojen ohella, ja vasta saatuaan Keinuvan Kamelin pestiään edeltäneen työpaikkansa, hän on päässyt lyhentämään velkojaan kunnolla.
 Kahdeksantoistavuotiaana Samuli jäi asunnottomaksi vanhempien erottua ja toimitettua hänet matkoihinsa. Hän loisi kaksikymmentäyksivuotiaaksi muusikkokavereidensa luona Helsingissä ja Turussa. Näiden kolmen vuoden aikana hän teki asioita, joita ei mielellään nykyään muistele. Häpeä on edelleen kova. Hän varasteli ja käytti huumeita, valehteli ja sekoili. Yhdeksäntoistavuotiaana hänestä tuli isä. Tyttären äiti oli sekakäyttäjä ja Samuli ei ehtinyt täyttää kahtakymmentä ennen kuin pikku Tinja otettiin huostaan ja tytön äiti yritti tappaa itsensä hyppäämällä lääketokkurassa sillalta. Nämä tapahtumat herättivät Samulin todellisuuteen, mutta häneltä kului silti yli vuosi päästä irti ympäristöstä ja järjestää muutto takaisin syntymäkaupunkiinsa.
 Uusi alku oli hankala, Samuli ei viihtynyt pienessä vuokra-asunnossaan ja huonosti palkatussa työssään, mutta sinnitteli. Hän ikävöi Tinjaa, mutta oli luopunut kaikista oikeuksista tavata tytärtään. Hän kaipasi myös Helsinkiin ja Turkuun jääneitä ystäviä ja tunsi olonsa välillä yksinäiseksi, mutta tiesi, että jos halusi elämänsä muuttuvan, näiden oli parempi jäädä toistaiseksi menneisyyteen.
 Samuli tunsi olevansa jo jaloillaan tavatessaan Olivia toisen paluumuuttovuotensa loppukesällä, mutta ei siinä vaiheessa halunnut vakavaa suhdetta. Olivia kuitenkin oli tottunut saamaan mitä halusi, ja jouluun mennessä hän oli päättänyt haluta nimenomaan ja ainoastaan Samulin. Niinpä tyttö jätti silloisen poikaystävänsä, lupaavan liikemiehen alun, ja aloitti armottoman ajojahdin tavoitteenaan napata Samuli. Jopa hänen päättäväisyydellään kului yli vuosi, ennenkuin Samuli löysi itsensä Olivian vanhempien kahvipöydästä, esiteltynä tyttären poikaystäväksi. Siitä puolen vuoden kuluttua heillä oli ensimmäinen yhteinen asuntonsa. Sen lisäksi että Samuli oli yhä lumoutunut Oliviastaan, hänen oli hyvin helppo sopeutua tämän valmiiseen maailmaan, hävittää omat halvat huonekalunsa ja istua valmiiseen pöytään. Vielä kun Olivia puhui vanhempansa jatkamaan vuokranmaksua niin Samuli sai keskittyä maksamaan velkojaan ja unohtamaan menneet.
 Samuli tuntee olevansa elämänsä velkaa Olivialle. Toisinaan hän on pahoillaan siitä ettei ole ollut alusta asti rehellinen tytölle, ja kertonut aiemmista vaiheistaan, mutta nyt on myöhäistä. Olivia ei saa koskaan tietää esimerkiksi Tinjasta.
 Samuli huokaa ja palaa todellisuuteen. Hän katsoo puhelintaan, pudistaa hiljaa päätään ja pyyhkii tekstin. Ei tänäkään yönä viestiä Ilona Ofelialle.