Päivisin Ilonan ja Jessen arki oli herttaista. Jesse kävi töissä, työttömän Ilonan nukkuessa päivät. Illat kuluivat normaaleissa parisuhdetoiminnoissa, ja öisin Jessen nukkuessa Ilona surffaili internetissä, polttaen tupakan toisensa perään. Nettikauppoja, keskustelupalstoja, chatteja ja blogeja selaamalla kului tunteja tunnin ja öitä yön jälkeen.
Ilona löysi itsensä seuraamasta blogia, jossa Marisaksi itsensä esittelevä tyttö kertoi päiväkirjamaisesti yksipuolisesta rakkaudestaan varattuun Jiriin, joka ei edes tiennyt Marisan kiinnostuksesta. Puolentoista kuukauden ikäisessä blogissaan Marisa kertoi toivovansa, että saisi Jirin erotetuksi tämän nykyisestä tyttöystävästä, ja maalaili tulevaisuutta pojan kanssa. Mitä pidemmälle Ilona luki, sitä enemmän hän tunsi vihaavansa tuota kaksinaamaista naikkosta. Hänen tunteensa näytti jakavan Brida-nimimerkkiä käyttävä kauneusbloggaaja, joka piti Marisan aikomuksia todella rumina ja kertoikin sen hyvin suorasanaisesti kommenteissaan. Marisa vastaavasti puolusteli itseään, aikomuksiaan ja tosirakkauttaan, joka ei kysele olosuhteita, ja paha pyörä sen kuin pyöri. Vaikka Ilonaa iljetti blogin aihe, niin jo pelkästään Marisan ja Bridan sanaharkan takia kannatti seurata. Bridan kommenttien tyyli muistutti Ilonaa Petronellan tavasta puhua, niin paljon, että hän tunsi rakastavansa tuota tyttöä, joka oli olemassa hänelle vain virtuaalisesti.
Eräänä marraskuisena päivänä Ilona, Brida ja muut Marisan blogia seuranneet saivat lukea, että tyttö oli viimeinkin kertonut tunteistaan Jirille ja pojan tuntevan samoin, mutta heidän aikovan vielä pitää tunteensa salassa siihen asti, että Jiri saisi hienotunteisesti erottua nykyisestään. Bridan mielipiteet sekä Marisasta että Jiristä olivat, kuten arvata saattaa, varsin värikkäät.
Samana iltana Ilona ja Jesse loikoilivat Jessen sängyllä lukemassa, Jesse silitellen hiljakseen Ilonan selkää. Äkkiä hän lopetti ja käänsi tytön itseensä päin.
"Ilona, mä haluan lapsen sun kans", hän ilmoitti.
Ilona hätkähti ja pudotti kirjansa.
"LAPSEN? Mitä? Jesse, me ollaan seurusteltu kohta puoli vuotta, nytkö on susta hyvä aika ajatella lapsentekoa?" hän takelteli hämmästyneenä. Jesse tarttui hänen käteensä ja katsoi lujasti silmiin.
"Musta tuntuu, että sä olet se kenen kans mä haluan mun lapset, susta tulis fantastinen äiti. Mä haluaisin saada lapsia ennen kolmeakymmentä, että jaksaa sitä hulabaloota", poika sanoi hellästi.
Ilona ei tiennyt mitä sanoa.
Tammikuun ensimmäisellä viikolla Ilona lueskeli jälleen Marisan blogia. Tyttö hehkutti uudenvuoden bileitä, joissa oli päässyt vaihtamaan Jirin kanssa kiihkeitä katseita ja muutamia hätäisiä suukkoja, vaikka Jiri ei ollut vieläkään eronnut. Brida kommentoi tätä ilmoittamalla, että mielihyvin löisi Marisaa paistinpannulla. Useita kertoja. Ja Jiriä myös. Marisa puolestaan ilmoitti, että kukaan ei voi tunteilleen mitään. Kommenttiosio oli pitkä ja täynnä tulta ja tulikiveä. Ilona tunsi yhteenkuuluvuutta Bridan kanssa, tytöstä oli kehittymässä hänelle idoli.
Ilona hymyili muistellessaan omaa vuodenvaihdettaan. Mökkireissu Jessen, Petronellan ja Miron kanssa oli ollut paras mahdollinen lopetus vuodelle. Kotoisa mökki joen rannassa ja rakkaat ihmiset täydensivät Ilonan vuoden. Ainoa varjopuoli oli Miron huoli Petronellasta. Ilona puhui pojan kanssa pitkään kaksin, he jättivät Petronellan ja Jessen saunomaan keskenään. Miro kertoi surkeana epäilevänsä, että Petronella olisi jättämässä hänet. Ilonakin oli huomannut tytön etääntyneen hieman, mutta sama Petronella tämä hänen mielestään oli kuin ennenkin, hieman hiljaisempi vain. Ilona vakuutti Mirolle, että Petronella olisi kyllä kertonut hänelle, jos miettisi eroa. Petronellahan kertoi hänelle kaiken, kuten hänkin Petronellalle, siamilaiselle kaksoselleen, rakkaimmalle ystävälleen.
Tammikuun lopulla Ilona joutui piipahtamaan muutaman päivän reissun veljensä luona. Hän palasi kotiin vain huomatakseen Jessen hakeneen tavaransa ja lähteneen. Sanaakaan sanomatta, mitään ilmoittamatta. Ei viestiä, ei mitään.
Ilona soitti Petronellalle, tietysti.
"Voi sua rakasta. Mä luulen että Jessellä on ollut joku tosi hyvä syy lähteä, syy, joka ei johdu susta" Petronella yritti lohduttaa.
"Onko sillä joku toinen? Onko se puhunut sulle tai Mirolle?" Ilona uikutti.
"Ei sillä minun tietääkseni ole ketään toista", vastasi Petronella.
Ilona oli lohduton. Petronellan ympäripyöreät lohdutuksen sanat eivät helpottaneet hänen oloaan. Tyttö vaikutti edelleen etäiseltä ja itseensä sulkeutuneelta. Sekin satutti Ilonaa.
Kului muutamia päiviä. Kun Ilona taas jaksoi kiinnostua hiukan ulkomaailmasta, hän tarkisti Marisan blogin huomatakseen Marisan saaneen Jirinsä, tämän viimein jätettyä tyttöystävänsä. Hetken Ilona tuijotti ruutua järkyttyneenä. Sitten maailma räjähti tuhansiksi sirpaleiksi ja kyyneleiksi.
"Sinä ja Jesse. Ettekö olekin?" hän tekstasi Petronellalle. Tämä vastaa samantien: "Miten sulla kesti näin kauan tajuta?"
Ilona karjui vihaansa ja katkeruuttansa tyhjille, kuulemattomille seinille. Petronella oli hänelle yhtä kuin kuollut. Ja kuollut hän halusi olla itsekin.
