Valkokankaalla alkaa eroottinen kohtaus. Justus nieleskelee hieman vaivaantuneena ja huomaa äkkiä olevansa sangen tietoinen Ilona Ofelian käsivarresta vain muutaman sentin päässä omastaan.
On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun Julia torpedoi Ilona Ofelian elämää ja sai lähtöpassit punatukan asunnosta. Justus ei ole tavannut Ilona Ofeliaa kasvotusten sen jälkeen, mutta ei ole unohtanut häntä. Pikaviestimet ovat käyneet kuumina lähes päivittäin yömyöhälle ja molempiin suuntiin.
Justus on kiinnostunut Ilona Ofeliasta. Kovasti. Hän myös muistaa varsin hyvin tytön eronneen vasta, vieläpä aika sotkuisissa merkeissä, ja pelkää siksi tuoda tunteitaan esille. Hän ei ole kertonut tunnoistaan edes Miskalle, vaikka yleensä raportoi tälle kaikki naiskiemuransa. Niina on ainoa joka tietää. Viimein Justus päätti koettaa kepillä jäätä, ja pyysi Ilona Ofeliaa elokuviin. Ja oli pudota jakkaraltaan, kun tämä suostui. Justus pitää itseään itsevarmana persoonana, tietyssä humalatilassa jopa liiankin, mutta nyt, elokuvateatterin pimeydessä ja uskaliaan kohtauksen heijastuessa kankaalle, hänen sydämensä hakkaa tuhatta ja sataa. Ilona Ofelian käsi on niin lähellä hänen omaansa, mutta hän pelkää tarttua siihen. Entä jos tyttö vetää kätensä pois, tai mikä pahempaa, poistuu koko teatterista? Jos tämä ei ole valmis vielä edes kädestä pitelyyn?
Intiimi kohtaus kankaalla päättyy, ja trillerin tunnelma alkaa tiivistyä. Äkkiä Justus tuntee pikkuruisen lämpimän käden omassaan, ja saman tien Ilona Ofelia laskee päänsä hänen olkaansa vasten. Vaistomaisesti hän puristaa tytön kättä ja painaa höyhenenkevyen suukon punaisiin kiharoihin, ja yrittää sitten keskittyä elokuvaan.
Ilona Ofelia päästää äänettömän helpotuksen huokauksen. Siitä asti kun Justus ehdotti elokuvaa, hän on miettinyt, onko kyseessä treffit vai ovatko he ulkona vain kavereina.
Parissa hassussa viikossa Justuksen pisteet ovat nousseet kohisten Ilona Ofelian silmissä. Poika on sulava seuramies ja hauskannäköinenkin, sitä ei käy kieltäminen, mutta hänestä on paljastunut myös syvällinen pohdiskelija ja henkevä keskustelija. Monena iltana Ilona Ofelia on löytänyt itsensä kertomasta Justukselle asioita, joista ei ollut pystynyt kertomaan edes Jonakselle. Itsemurhayritykset ja osastolla vietetty aika eivät säikäyttäneet Justusta pois. Poika kuunteli, lohdutti ja oli tukena, ei syyllistänyt. Ilona Ofelia on yllättynyt siitä, kuinka vaivattomasti hän voi puhua Justukselle. Silti jokin pojassa huolestuttaa häntä, jokin, jota hän ei osaa nimetä. Oliko syynä pojan ajoittaiset yksisanaiset ja poissaolevat vastaukset pikaviestimissä, muutamat illat jolloin Ilona Ofelia on turhaan odottanut häntä linjoille, vai jokin muu, sitä hän ei tiedä. Mutta urheasti hän kuitenkin yrittää eteenpäin, joskin varovaisin askelin. Kaksi viikkoa ei ole vielä läheskään tarpeeksi, ja vaikka Justus onkin vahvistanut sijaansa tytön ajatuksissa, ei Jonas silti ole poispyyhitty. Ilona Ofelia ei ole itsekään varma, mitä haluaa Justuksesta, hän tietää vain sen, ettei halua tämän katoavan elämästään. Poika on ollut nämä kaksi viikkoa hänen pelastusrenkaansa, kun maailma on myrskynnyt ympärillä.
Julia ei ole yrittänytkään tavoittaa Ilona Ofeliaa, eikä Ilona Ofelia sitä haluakaan. Reginalle Julia sen sijaan on yrittänyt selitellä tekemisiään, mutta Regina on valinnut puolensa, ja on uskollinen Ilonalleen. Häntä eivät liikuta Julian anteeksipyynnöt ja anelut, häntä on loukattu siinä missä Ilona Ofeliaakin.
Regina on seurannut Ilona Ofelian ja Justuksen suhteen lämpenemistä hieman huolissaan. Ilona Ofelia puhuu pojasta paljon, ehkä liikaa, ehkä liian suurin odotuksin. Justuksen ajoittainen poissaolevuus saa punatukan ärtyneeksi ja alakuloiseksi, ja Regina miettii, paikkaako ystävätär vain eron jälkeistä tyhjyyttään. Hän tuntee Ilona Ofelian liian hyvin voidakseen suhtautua tilanteeseen ja Justukseen täysin varauksetta. Toki hän on tyytyväinen, kun joku muukin pitää huolta Ilona Ofeliasta, mutta hänen naisen vaistonsa sanoo, että jokin tässä on vinksallaan.
Elokuvan päättyessä Ilona Ofelia ja Justus pitävät edelleen toisiaan kädestä. Ilona Ofeliasta se tuntuu toisaalta maailman luontevimmalta asialta, toisaalta häntä jännittää. Mihin tällainen kädestä pitely voisi vielä johtaakaan, ja olisiko hän valmis, jos johtaisi? Skenaariot sinkoilevat Ilona Ofelian kiharapaljouden alla. Haluaako Justus mahdollisesti vielä jatkaa iltaa? Entä haluaako hän itse? Ohikiitävän hetken hän myös miettii, mitä Jonas ajattelisi, mutta työntää sen kysymyksen aivojensa pimeimpään sopukkaan, yhdessä muiden epämiellyttävien ajatusten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti