osa 12.

Aattoaamuna Ilona Ofelia ja Jonas heräävät myöhään. Edellinen ilta venyi myöhään neljänsuoran, Skip-Bon ja Kallbergin veljesten terästämän glögin vauhdittamana pikkutunneille.
 Ilona Ofelia viihtyy hyvin Jonaksen veljien seurassa, eikä Kerstissäkään ole vikaa. Pojista vanhin, Rudolf eli kavereiden kesken Rutte, kysyi ensimmäisenä joko häntä on piinattu häillä ja muilla vaatimuksilla. Kersti kikatti vieressä ja kertoi sitten saaneensa kuulla Ruten ja Fannyn häistä ja erosta lähes vuoden ennenkuin hän ja Tage uskalsivat pyytää poikien vanhempia lopettamaan aiheesta puhumisen. Keskustelun tässä vaiheessa Jonas pyysi anteeksi, nousi ja meni olohuoneeseen, missä vanhemmat vielä valvoivat. Kului tovi ennen kuin hän palasi ja totesi: "Asia hoidettu. Mä en tahdo että Ilona Ofeliaa joutuu kuuntelemaan äidin itkuja enää yhtään."
 Kenelläkään Kallbergin veljeksistä ei ole harhakuvitelmia vanhemmistaan. Jokainen rakastaa heitä, mutta tuntee myös näiden heikkoudet.
 Ilona Ofelia kuluttaa suuren osan aatosta katsomalla veljesten ja Kerstin kanssa televisiota. Rouva Kallberg on vakuuttanut selviävänsä jouluaterian valmistuksesta ilman apua.
 "Mä oon tarjoutunut auttamaan viimeisenä viitenä jouluna, aina on torjuttu", kuiskaa Kersti Ilona Ofelialle, joka kohauttaa harteitaan ja keskittyy jälleen televisioon.
 Herra Kallberg on rannan venevajassa kunnostamassa purjevenettään.
 "Toisinaan tuntuu että se rakastaa sitä venettä enemmän kuin äitiä", supattaa Tage. Rutte kertoo isänsä viettävän valtaosan talviajasta veneen parissa vajassa. Kesäisin herra Kallberg harrastaa purjehduksen lisäksi kalastusta ja golfia, syksyisin metsästystä. Vivi Kallberg puolestaan nyplää pitsiä, maalaa posliinia ja lentää Tukholmaan oopperaan kahdesti, joskus useamminkin vuodessa sekä soittaa harppua paikallisessa kamariorkesterissa.
 "Onko sun vanhemmat edes todellisia? Mä en oo koskaan tavannut ketään joka oikeasti maalais posliinia ja nypläis pitsiä", Ilona Ofelia sanoo Jonakselle kun he ovat kuistilla tupakalla.
 "Cara Mia, katos hienostolla on hienoston harrastukset. Äiti on kauhean ylpeä siitä että isän joku kaukainen esi-isä oli joskus joku mitätön aatelinen, pääasia nyt on että hienoa sukua ollaan muka."
 "Et voi olla tosissas."
 "Olen. Siistiä, eikö vaan. Tosin mä en ole perehtynyt tarkemmin että onko tämä kuuluisa esi-isä minkä sortin aatelinen vai joku nolo kuninkaan tallirengin napalanko pelkästään. Joka tapauksessa arvonimi ei ole meidän perheeseen periytynyt, eikä sen puoleen omaisuuttakaan. Paitsi se cembalo millä soittelit. On kuulemma alunperin tehty kuninkaanhoviin, mutta veikkaan että pajunköyttä koko juttu", Jonas nauraa.
 Ilona Ofelialle selviää että yksikään veljeksistä ei jaa äitinsä ylpeyttä aatelisista sukujuurista, eikä tämän yläluokkaisia harrastuksia.  Rutte kertoo olleensa lapsesta asti enemmän kiinnostunut laskettelusta ja tietokoneista kuin isänsä veneharrastuksesta. Jonaksen taas vei mukanaan metallimusiikki ja valokuvaus jo peruskoulussa. Tagen veri veti puolestaan konemusiikkiin, moottoripyöriin ja Ilona Ofelian yllätykseksi ruuanlaittoon.
 "Mä olen koulutettu ravintolakokki. Silti mamma ei anna mun kuvitellakaan ruuanlaittoa kotona jos se tai isä on kotona. Ei ole kuulemma miesten paikka keittiössä", Tage naurahtaa. Rutte on veljessarjan ainoa ylioppilas, ja lakin saatuaan hän kouluttautui tietotekniikan insinööriksi. Ja Jonaksen kouluhistorian Ilona Ofelia tietääkin. Tämä kävi kyllä lukion mutta jäi lakitta reputettuaan kolmessa aineessa. Sen jälkeen hän valmistui neljässä ja puolessa vuodessa lähihoitajaksi. Opinnot venyivät, koska musiikki vei enemmän ja enemmän aikaa ja oli siviilipalvelus suoritettavana. Rutte ja Tage ovat käyneet armeijan.
 "Sä olet saanut osakses perheen mustan lampaan", sanoo Jonas hellästi Ilona Ofelialle.
 "Paitsi tässä naimisasiassa Jonas on kyllä porukoiden suurin toivo nyt kun sä olet kuvioissa", lisää Rutte ja saa veljensä nauramaan.
 Vivi Kallberg kutsuu perheensä ja vieraansa jouluaterialle. Ruoka on herkullista, ja ainoan kerran kun Vivi-rouvan puheenaiheet alkavat sivuamaan häitä, Jonaksen tarvii vain yskäistä ja mulkaista äitiään, että tämä ymmärtää vaieta aiheesta.
 Aterian, jälkiruuan ja drinkkien jälkeen kaikki siirtyvät olohuoneeseen. Ennen lahjojen jakoa Ilona Ofelia soittaa Jonaksen pyynnöstä cembalolla kaksi joululaulua, ei täydellisesti, mutta tunnistettavasti. Jonas kertoo hänelle myöhemmin pyytäneensä tätä soittamaan koska kukaan perheen vieraista ei ole aiemmin uskaltanut soittaa tällä perintösoittimella.
 Ilona Ofelia saa Jonakselta monia lahjoja, ja tuntee itsensä hieman noloksi kun hänellä itsellään ei ole tälle kuin kaksi pakettia. Omista paketeistaan hän löytää koruja, ison pakkauksen kylpytuotteita, ihan vain koska Jonaksen asunnossa on amme, lahjakortin kauneushoitolaan, kiinabrokadisen aamutakin, suklaata, hajuvettä ja Jonaksen omin käsin kirjoittaman lahjakortin, joka lupaa uuden asukokonaisuuden hänen piikkiinsä liikkeestä jossa Olivia työskentelee. Ilona Ofelia on iloisen yllättynyt lahjoistaan, ja Jonas on mielissään paidasta jonka Ilona Ofelia osti ja tekonahkakiltistä jonka tämä on omin käsin ommellut.
 "Mä laitan nämä seuraavalle keikalle", Jonas sanoo onnellisena.
 Vaikka Jonaksen vanhemmat osoittautuivat siedettäviksi, niin Ilona Ofeliasta paras lahja on se, kun Jonas ilmoittaa että he palaavat kotiin jouluaamuna.