Osa 20.

Justusta Ilona Ofelia heittäisi riemumielin lautasella, mutta Samulin suhteen hän on täysin aseeton. Hän tekee parhaansa työntääkseen tämän pois ajatuksistaan, mutta huonolla menestyksellä. Ajatukset harhailevat pitkin sitä hämärää sammaleista polkua, joka johtaa mielen mustalle kuilulle. Sinne hän on varastoinut salaisimmat ja tuhoisimmat muistot ja ajatukset. Kuten sen että vaikka ei vaihtaisi Jonastaan edes kymmeneen Samuliin, niin silti yksikin signaali Sinisilmältä oikeassa paikassa oikeaan aikaan saisi hänet heittämään moraalinsa romukoppaan. Mutta ei, enää hän ei kuvittelekaan saavuttavansa Samulin rinnalla mitään vakavaa.
 Sisäinen taistelu saa Ilona Ofelian henkisen hyvinvoinnin lisäksi ruumiin kärsimään. Hän ei saa nukuttua ja ruoka kuvottaa. Jonas koettaa parhaansa jotta saisi morsiamensa piristymään, sen kummemmin kuitenkaan onnistumatta. Hän ei voi ymmärtää miksi Ilona Ofelia on niin poissaoleva ja torjuu lähes kaikki hellyydenosoitukset ja lähinnä tuijottaa tyhjyyteen, pyyhkien välillä kyyneleitään. Taas Jonas tahtoisi kiskoa tytöstä puhettä ulos vaikka väkisin.
 "Mä olen tuntenut sun tulevan vaimon kauan. Jo silloin kun se oli pelkkä Ilona, ilman Ofeliaa. Muutama vuosi takaperin sattui jotain mikä sai aikaan sen että Ilona Ofelia masentui vakavasti, ja sen jälkeen se on mennyt välillä ihan lukkoon eikä osaa puhua siitä mikä ahdistaa. Yritä jaksaa, älä painosta, ja koeta vaivihkaa huolehtia, ettei se tee itselleen mitään..." sanoo Regina, kun Jonas pyytää häneltä neuvoa tilanteeseen.
 Regina tietää ettei tässä ole koko totuus, mutta hän ei halua olla se, jonka toimesta toiset päätyvät eroon.
 Jonas nyökkää. Vaikka Ilona Ofelia on kauneinta mitä hän tietää, tämän vartalolla risteilevät, valkoisiksi parantuneet arvet aiheuttavat toisinaan puistatuksen.
 "Sustako tuntuu että se riski on olemassa?" hän kysyy varovasti.
 "Valitettavasti. Mä olen nähnyt Ilona Ofelian silloin kun se oli huonoimmillaan ja rikki, niin henkisesti kuin fyysisesti. Enkä kyllä haluaisi että joudut kokemaan ja näkemään mitään vastaavaa."
 Regina ei välittäisi muistella iltaa kolmisen vuotta takaperin, kun meni käymään Ilona Ofelian luona. Tämä oli juuri eronnut Jessestä, kamalan totuuden tultua ilmi, ja oli juuri niin palasina kuin ihminen voi sellaisessa tilanteessa olla. Regina ei ollut kuullut hänestä pariin päivään, ja oli päättänyt pistäytyä piristämässä. Hän varustautui suklaalla, viinipullolla ja nenäliinapaketilla ja lähti matkaan.
 Hän meni asuntoon hallussaan olleella vara-avaimella, ja löysi alastoman, itkevän ja hyperventiloivan Ilonan sängystä makaamasta, keittiöveitsi tiukasti kädessään. Verta oli joka paikassa, sängyllä, lattialla, seinillä. Regina soitti välittömästi hätäkeskukseen, kertoi tilanteen ja jäi odottamaan ambulanssia. Hän irrotti veitsen Ilonan kädestä, kääri tytön hellästi lakanaan ja pakkasi nopeasti laukkuunsa joitakin tämän vaatteita.
 Luonnollisesti Regina lähti mukaan sairaalaan.
 Yksikään Ilonan ruumiinvammoista ei ollut kuolemanvakava, vaikka veren määrä oli hälyttävä. Puhdistamisen ja paikkaamisen jälkeen tämä siirrettiin osastolle tarkkailtavaksi. Koko aikana Ilona ei sanonut sanaakaan, ja itkukin oli loppunut jo ambulanssissa.
 Regina istui koko yön ystävänsä vierellä. Tämä näytti niin pieneltä ja hauraalta siteissään ja laastareissaan valkoisia petivaatteita vasten, punaiset kiharat takkuisena kuohuna tyynyllä. Jopa tytön pisamat näyttivät kalvenneilta.
 Ilona sai lähetteen mielenterveystoimistoon, todettiin vakavasti masentuneeksi, aloitti asiaankuuluvan lääkityksen ja terapian. Tästä huolimatta Regina näki monia romahduksia ja verilöylyjä. Ero ja sairastuminen yhdessä saivat Ilonan täysin raiteiltaan. Näihin aikoihin Regina antoi hänelle lisänimen Ofelia, kaiken sen epätoivon takia, jota toinen suorastaan säteili ympärilleen. Ystävä ei olisi halunnut elää diagnoosinsa kanssa, ja yritti itsemurhaa lääkkeillä. Regina oli ottanut tavakseen tehdä pistokokeita tämän asuntoon, ja ehti taas hätiin. Tällä kertaa Ilona Ofelia päätyi sairaalasta suljetulle osastolle.
 "Onko sulla mitään tietoa että mikä sitten laukaisee noin pahan olon? Pitäiskö mun varoa mitä sanon tai jotain?" Jonas tiedustelee.
 "Mä en tunne termistöä. Sähän tässä koulutettu hoitaja olet", huomauttaa Regina
 "En mä ole ihmisen psyykeä opiskellut."
 "Mä luulen että kun Ilona Ofelian ajatukset menee liian pitkiksi ja mutkaisiksi, niin jotain menee rikki ja se ilmenee sitten itkeskelynä ja fyysisen kivun etsimisenä ja sulkeutumisena. Tuossa tilassa on turha koettaa saada siitä otetta, se on vähän kuin yrittäisi ottaa sumua kiinni. Surullista on se että tuntuu että se on itse yhtälailla sumussa, eksyneenä."
 "Voi hitto. Mä olen pian kolmenkymmenen, ja mulla on ollut tasan kaks vakavaa seurustelusuhdetta. En mä tiedä osaanko mä huolehtia Ilona Ofeliasta kun se on noin huonossa kunnossa. Eipä ole ollut hurraamista ehjienkään tyttöjen kanssa", murehtii Jonas.
 "Sun on parempi osata. Mä en pysty olemaan Ilona Ofelian luona koko aikaa, joten se on sun vahtivuoro nyt. Lupaa mulle että et anna mitään pahaa tapahtua Ilona Ofelialle."