Osa 2.

Kevään kuluessa Ilona Ofelia on tuttu näky Keinuvassa Kamelissa, toisinaan Reginan seurassa, toisinaan muiden ystävien, joskus myös yksin. Jokaisella kerralla Samuli huomaa hänet, ja usein löytyy aikaa myös keskustelulle.
 Samulin ystävällisyydestä huolimatta Ilona Ofeliasta tuntuu että asiat eivät etene oikeaan suuntaan.


 Ilona Ofelia makaa Reginan olohuoneen lattialla ja pohtii ääneen tunnekiemuroitaan ja Samulia. Regina hihittelee taas kerran ystävänsä ihastumiselle.
 "Ilona Ofelia makaa mun olkkarin lattialla, kuuntelee rakkauslauluja ja hymyilee ällöttävästi", Regina kertoo kun Julia soittaa.
 "Julia kyselee meitä viihteelle", hän sanoo puhuttuaan hetken. Ilona Ofelia kohauttaa harteitaan miten kuten lattialla maaten kykenee.


 Julia, Regina ja Ilona Ofelia päättävät illan menopaikaksi paikallisen rokkibaarin Asylumin. Vaikka Keinuvasssa Kamelissa on kaupungin kattavin karaoke ja paras tarjonta (sekä Ilona Ofelian mielestä koko maailman paras karaokeisäntä), Asylum on silti raskaamman musiikin mekka.
 Tytöt pysähtyvät tupakalle Asylumin eteen. Sitten Ilona Ofelia tuntee taputuksen olkapäällään. Hän kääntyy, näkee Samulin ja tumppaa savukkeensa salamannopeasti.
 "Regina ja Julia, siirryttekö vähän kauemmas, Samuli ei tupakoi."
 "Milloin susta on muka tullut noin kohtelias?" Regina hämmästelee.
 "Ilona Ofelia punastuu!" riemastuu Julia.
 "En punastu! Mä en punastu koskaan!"
 "Punastuitpas kuitenkin", Samuli toteaa ja väläyttää hymynsä, joka on saanut Ilona Ofelian heikoksi. Eikä Juliakaan tunne itseään immuuniksi. Regina sen sijaan hihittelee edelleen ystävälleen.
 Samuli esittelee tytöille kaverinsa joiden kanssa on liikkeellä. Julia aloittaa välittömästi flirttailun, ja Samulin kaveri Niko, mustatukkainen, lävistetty ja renksuhousuinen poika vastaa innokkaasti.
 "Niko saa aina kaikki naiset. Joskus syö miestä niin että maiskutus vaan käy", Samuli huomauttaa.
 "Minä en Nikoa huolis rahastakaan, limainen ukko", Ilona Ofelia möläyttää ja läimäyttää samantien käden suulleen. Samuli naurahtaa. Onneksi Niko on niin keskittynyt Juliaan ettei kuule muiden puheita. Regina sen sijaan nauraa kippurassa.
 "Se kyllä tiedetään ettet huoli", hän hihittää.
 Myöhemmin samana iltana, useiden oluiden, drinkkien, siiderien ja shottien jälkeen Ilona Ofelia, Regina ja Julia istuvat Asylumin nurkkapöydässä Samulin, Nikon ja näiden kavereiden Anssin ja Markuksen kanssa. Keskustelu on juuri niin viinahuuruista ja päätöntä kuin on odotettavissakin.
 Ilona Ofelia on koko illan odottanut Samulilta aloitetta lähempään tuttavuuteen, mutta tilanne ei kehity kuten hän toivoisi. Samuli saa hänet nauramaan, mutta puhuu hänelle vain vähän enemmän kuin muille pöydässä olijoille. Samuli ei tartu Ilona Ofelian käteen vaikka tämä asettelee kätensä varta vasten lähelle poikaa. Ilona Ofelia katsoo Samulia silmiin, pitkään ja usein. Siniset silmät vastaavat katseisiin, mutta Samuli ei suutele. Ilona Ofelian päässä alkaa soida Pienen Merenneidon Kiss the Girl.
 Keskustelu jatkaa levotonta kulkuaan ja kello lähenee kolmea, kun Samuli ilmoittaa olevansa lähdössä. Ilona Ofelia pyytää Samulin puhelinta, näppäilee numeronsa ja ojentaa puhelimen takaisin. Pyytää ottamaan yhteyttä.
 Samuli on pitkä poika. Ilona Ofelia korkoineen yltää katsomaan tämän leukaa. Samuli kumartuu, katseet kohtaavat taas. Ilona Ofelia sulkee silmänsä ja valmistautuu suudelmaan. Hän tuntee parransängen ja lämpimät huulet poskellaan.
 Ilona Ofelia avaa silmänsä. Samuli on poissa.