tiistai 30. joulukuuta 2014

Osa 4.

Ilona Ofelia ei ota Samuliin yhteyttä. Jos poika ei ole tekstari-ihminen niin ei ole. Silti hän odottaa ja toivoo että Samuli laittaisi edes viestin. Nyt Ilona Ofelia on varma tunteestaan. Hän on rakastunut, mutta ei uskalla kertoa, vaan pelkää tulevansa torjutuksi.
 Regina haluaa jälleen kerran piristää ystäväänsä. Kaupunkiin on avattu uusi suuri alternative-vaateliike, ja Regina on päättänyt viettää laatuaikaa Ilona Ofelian kanssa korsettien, tyllihameiden ja korkokenkien ympäröimänä.
 Tytöt ihastuvat liikkeeseen ensisilmäyksellä. Kaikkialla ympärillä on pvc:tä, pitsiä, tylliä ja samettia. Yhdellä seinällä on valtavasti kenkiä, vitriineissä on koruja, rekit pursuavat kauniita vaatteita.
 Ilona Ofelia ja Regina valitsevat vaatteita ja sulloutuvat sovituskoppeihin. Myyjätär, hoikka tyttö jolla on paksu palmikko lähes vyötärölle ja viivasuora otsatukka, on ystävällinen ja auttaa tyttöjä mielellään.
 On kulunut yli kolme tuntia ja tytöt ovat edelleen ihailemassa valikoimaa. Ilona Ofelia on valikoinut lähestulkoon kokonaisen uuden asun, mutta pähkäilee vielä tusinan kenkäparin välillä.
 "Ilona armas, mun on pakko mennä, alkaa työvuoro", sanoo Regina, joka on jo maksanut ostoksensa. Tytöt halaavat ja Regina lähtee.
 Myyjätär tulee suosittelemaan Ilona Ofelialle mahdollisia jalkineita. Pian keskustelu kääntyy kengistä muihin asioihin, juttu luistaa ja äkkiä he huomaavat että on sulkemisaika. Ilona Ofelia maksaa vaatteensa, mutta jättää kengät sikseen, joskin harmissaan.
 "Miks sä et oikeastaan ota Samuliin yhteyttä vaikka se pisti sen viestin ja kaikkea?" Julia kysyy myöhemmin puhelimessa.
 "En mä halua tyrkyttää. Kyllä mä olen mielestäni tehnyt aika selväksi että mitä mä tunnen."
  "No mutta ota huomioon että se on kuitenkin mies."
 "Äh. Se ei oo tekstari-ihminen. Enkä mä halua tulla torjutuksi.
 "Mistä tiedät että se ei rakasta sua palavasti ja odottaa vaan että teet aloitteen?"
 "Tuskinpa. Ja johan mä olen tehnyt, useitakin. Jos en kelpaa niin en kelpaa."
 "Entä se mitä se sano, että oot jännä?"
 "Se nyt voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Onhan noita jänniä nähty. Mutta lähde mun kans huomenna ostamaan kenkiä?"

 Julia ei lähde kenkäostoksille, ja Ilona Ofeliakin ehtii paikalle vasta vähän ennen sulkemisaikaa. Onneksi edellisen päivän mukava myyjätyttö pitää mielellään puotia auki vähän ekstra-aikaa.
 "Hei, lähdetkö mun kans yhdelle kunhan oon sulkenut?" tyttö kysyy kun kengät ovat saaneet uuden omistajan.
 Ilona Ofelia odottaa ulkona ja tupakoi. Pian myyjätär, Olivia nimeltään, saapuu, ja tytöt ottavat kohteeksi Cherryn, kotoisan kuppilan keskustan tuntumassa.
 Olivia on muuttanut kaupunkiin vasta kuukautta aiemmin, poikaystävänsä perässä.
 "Samperi sai täältä työpaikan vuodenvaihteen jälkeen. Mulla oli vielä koulu kesken, pääsin muuttamaan vasta kun valmistun. Ikävää tässä on että jatkokoulutus luultavasti pakottaa taas lähtemään ja Samperi joutuu jäämään tänne", Olivia kertoo.
 Tytöt istuvat myöhälle iltaan Cherryssä. Puhuttavaa riittää, ja aika kuluu lentäen. Sitten on lähdettävä.
 Olivia halaa Ilona Ofeliaa.
 "Oli ihana tutustua, mä olen oikeasti kaivannut naispuolisia kavereita. Tavataan taas!" hän sanoo.
 Seuraavat viikot Ilona Ofelia viettää tiiviisti Reginan, Julian, Islan ja Olivian seurassa ja tekee parhaansa unohtaakseen Samulin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti